Vuosi maalla

Muutama viikko sitten täyttyi vuodenkierto maalla.

Joulukuisen illan hämärtyessä on hyvä miettiä hetki taaksepäin, miltä sama pellonreuna on näyttänyt kuluneen vuoden aikana.

Talo on ottanut meidät jälleen omikseen, kuten ympäristökin pikkuhiljaa. Olo tuntuu täydeltä, jokaisen tutun sopen on saanut kokea kaikkina vuodenaikoina ja tutustua uudelleen. Monia muistoja on noussut mieleen ja hienoja hetkiä eletty uudelleen.

Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuuden tunne, saimme palata juurillemme - lasten juurille, ja meidät on otettu takaisin avosylin. Alussa ajatus paluusta ei ollut aina kovin helppo, mutta lopulta tunne siitä, että elämä kantaa, voitti.

 Me kuulumme tänne, täällä on koti.

Tunteita on käyty läpi laidasta laitaan, huonoja hetkiä on ollut ja vaikeita aikoja kohdattu. Tällä kertaa olemme kypsempiä ja oppineet menneestä. Nyt seistään kuitenkin vakaalla pohjalla ja vaikka tuulet tuivertavat, pysytään pystyssä.

Täällä omassa syssyssä, aika hidastuu ja elämä solahtaa itsekseen omaan rytmiinsä. 

Hiljaisuus ei enää huuda korvissa ja talon huokaukset ovat sulautuneet omaan hengitykseen saumattomasti. Meillä ei ole kiire täältä pois, tätä maisemaa katselessa tuntuu hyvältä kasvaa edelleen.

Haluan välittää omille lapsilleni tämän tavan elää ja olla onnellinen. Itsestään selvän kunnioituksen luontoa kohtaan - se alkaa ovelta. Konstailettoman suhtautumisen elämään, kuolemaan ja kouriintuntuvan käsityksen siitä, miten omat valinnat vaikuttavat ympäristöön ja muiden elämään. Tiedon siitä, mistä ruoka tulee ja mitä sen eteen pitää tehdä. Pärjäämisen taidon, rehellisyyttä ja uskon siihen, että tässä maailmassa pärjätään.

  
Haluan, että lapseni kasvavat ymmärtämään omia juuriaan ja näkevät katkeamattoman ketjun itsensä ja esivanhempiensa välillä. Toivon, että heitä kiinnostaa edes pikkiriikkisen se, miten asioita ennen tehtiin, unohtamatta kokeiluhalua.

Yritän välittää tunteen yhteisöllisyyden merkityksestä ja yhdessä tekemisen, toisten auttamisen ja muista välittämisen voiman. Se, mitä yleensä nähdään pikkupaikkakuntien ja kylien pahana ominaisuutena, on voimavara, jota ei saa päästää unohtumaan. Yksin me olemme yksin.


          Näihin mietteisiin ja kuviin, Hyvää Joulua, murut.
 

ps. siitä vuodenkierrosta on kuvatallenne joka viikolta, samaa pellonreunaa