Ruisleipää ja juurta

Säilytin viime talvena tiinua liian kuivassa ja kylmässä paikassa ja kovien pakkasten takia olikin "kuivunut" kasaan koko tiinu niin, että ei reunoista voi liottaa juurta, vaan koko höskä pitää ensin turvottaa malliinsa. 

Tokihan tuossa turvotuksessakin juurta irtoaa, mutta ei tarpeeksi.

Tässä siis ryhdytään juurentekohommiin.

Näin sitä syntyy:

Otetaan ruisjauhoja ja liotetaan ne lämpimään veteen. Tähän sotkuun sitten murennetaan jo kuivanutta hapanleipää (siis ei hiivalla nostettua ruisleipää) ja annetaan muhia 1-2 vrk.

Valitettavasti määriä en osaa sanoa, koska teen aina silmämääräisesti. Lopputulos pitäisi olla puuromaista, joka sitten hapattuessaan notkistuu. Eli ei keittoa :)

Juurihan hapattuu joka leivontakerralla lisää, mutta jostain se tietää lopettaa ajoissa, eli liian hapanta ei leivästä pääse tulemaan, ainakaan minun kokemukseni mukaan.

Kun sitten taikina on leivottu, taikinasta voi pakastaa pikkumöykkysen seuraavaan kertaa varten, tai sitten jättää sinne tiinun reunoille hyvän kerroksen odottelemaan. Itse taidan varmuuden vuoksi tehdä molemmat.

Leipäsarvi on vieläkin löytämättä. Kyseessä on siis lehmän sarvesta koverrettu ontto kapistus, jolla painetaan reiät ruisleivän keskelle. Eipä näitä taida enää missään muualla olla kuin maakuntamuseoissa.

Ja metalliveitsellä ei saa taikinaa leikata, koska vilja on leikattu sirpillä. Metallista tulee siis paha karma taikinaan - sitä ei saa käsitellä väkivaltaisesti.  Itse tuppaan myös siunaamaan taikinan ristinmerkillä, vaikka muuten uskonnollinen en ole.

Ei hyväksi havaittuja isomummun konsteja passaa jättää huomiotta.

Ruisleivänkaipuu

Kaivoin leivinuunin päältä tänään taikinatiinun ruisleivänhimoissani. Olen aina tehnyt ruisleivän perinteisellä juurella, jonka olen joskus vuosia sitten saanut isomummultani ja vuodet toistensa jälkeen se on säilynyt tiinun kyljissä kuivuneena.

Laitoin paljun likoamaan ja perjantaina nähdään syntyykö toivottua kuplintaa.

Tosin en tainnut ajatella asiaa ihan loppuun saakka - ruisleipä on meillä perinteisesti talviruokaa, ja ihan pätevästä käytännön syystä, sillä leipäherkkua ei vaan VOI tehdä sähköuunissa.

Huomiseksi Foreca tietää kertoa +25 astetta ja samaa rataa jatkunee loppuviikko. Kivaahan se on, mutta leivinuunisessiot eivät tähän sovellu.

Luulen, että saan taas huutia ukolta.

Kuitenkin. Ja juuri siksi.

Katsotaan nyt ensin irtoaako sitä taikinajuurta edes. Jos ei, pitää sellaista alkaa tehdä. Ohjeen laitan sitten jakoon tännekin :) 

Yksi murheenaihe minulla on, nimittäine olen aina tehnyt leipiin reiät samalla isomummun leipäsarvella. Sepä otti ja halkesi muutossa. Jos kellä sellainen kaapissa pyörii, niin enemmän kuin iloisena lunastaisin sen omakseni.

Tiesittekö, että leipätaikinaa ei koskaan saa leikata metallisella veitsellä? 

Sunnuntai-illan sämpyläjuttuja

Kiireen ja touhun täyttämän viikonlopun päätteeksi on hyvä napostella iltapalaksi jotain hyvää. 
Sämpylöitä syntyy meillä tosin tiuhaan tahtiin muutenkin, mutta eipä kyllä ole ennen oman kanan munalla voideltuja:

Lopputulos näyttää kutakuinkin tältä, lisänä kaapintyhjennyssalaatti:

Salaatti syntyy vaikkapa tällälailla:
- lounaalta ylijäänyttä pastaa tai makaroonia, silmämääräisesti
- pestoa
- kiinankaalia silputtuna, pari isoa lehteä
- kapriksia
- chilitonnikalaa, reilusti

Sotkotetaan pesto pastan sekaan, sen jälkeen räiskitään loput aineet sekaan ja otetaan haarukka käteen.

Kanajuttuja

Tänään ne kauan odotetut kanat sitten tulivat.

Tosin ennen kanoja, piti niille rakentaa suoja. Tämä oli alkutilanne:

Neljä munintapesää ja orsi. No eiväthän ne kanat vielä tällä pärjää, mutta tässä vaiheessa alkoi näyttää jo sen verran lupaavalta, että uskalsin lähteä niitä kanoja noutamaan.

Lienee eräs mieleenpainuvimmista automatkoista, kun kahteen laatikkoon on ängetty neljä kanaa kuhunkin, ja mukana on kapinallinen sielu, joka pyrki agressiivisesti vapauteen nokkimalla laatikonseinää. Potpotus seuranani (ja lievä ammoniakintuoksu) pääsin kuitenkin perille.

Kanat löysivät kotinsa, silvuplee

:

Pakko antaa iso kiitos naapurille, joka tuli ruoka (ja hiukan juoma) palkalla tekemään talkoina kanoille kotia. Sekä tietysti kanat lahjoittaneelle taholle. Nämä touhukkaat rouvat olisivat muuten joutuneet, noh, kanojen taivaaseen, mutta pääsivät elämänsä jatkoajalle meille kuoputtamaan.

Toistaiseksi konflikteilta on vältytty myös Rottweilerpojan ja kanamatamien kohtaamisessa, kissakekkulista ei vielä tiedä.

Tytär lupasi aamulla ensimmäisenä mennä katsomaan kanoja, munien toivossa tietysti. Tuli muuten sen verran syvällisiäkin pohdittua ajomatkan aikana, että yhtä asiaa muiden ei tarvi enää miettiä, nimittäin meillä ainakin on nyt ensin nämä kanat - yhtään munaa ei ole vielä näkynyt.

Paras syntymäpäivälahja ikinä, ei sitä jokanainen saa kahdeksatta kertaa 25-vuotta täyttäessään lahjaksi kanalaa ja kahdeksaa kanaa. 

...ja tulihan sieltä sitten se ihkauusi ratsastuskypäräkin <3 

Joka vanhoja muistaa...

...sitä tikulla silmään, vai miten se meni?
Joka tapauksessa, tänään kun raivasin kanojen "pesälle" tilaa ulkovarastoon, löysin muutamia melkein hautautuneita aarteita.

En tiedä vielä minne nämä sijoitan ja miten, mutta eihän näitä raaski poiskaan heittää, eihän?

...niin, ja kanat tosiaan tulevat ihan lähipäivinä kuoputtamaan pihan perälle. Parhautta.

Esivalmisteluja

Pikku-emännän ryytimaan nurkkaus: raparperia ja ruohosipulia. Auringonkukat ja kehäkukat odottavat vielä piilossa mullan alla. 

Tässä sitä sitten olisi, perunoita vaille valmista. Odottelen sipuleja, porkkanaa, punajuurta, lanttua ja naurista. Lisäksi kokeilussa kukkakaali. Vihreääkin riittää: kesäkurpitsaa, pinaattia, rucolaa, lehtisalaattia ja kevätsipulia. Jättikurpitsat vielä möllöttelevät sisällä istutusruukuissa.

Vanha hiekkalaatikon pohja odottaa purkamista ja multaa. Mitähän sinne keksitään? Lisäksi pihalta löytyy omenapuita, pakolliset marjapensaat ja luumupuu. Viimeksimainittu kyllä otti nokkiinsa eräänä vuotena kun liian innokkaasti häärin puutarhasaksien kera ja ei ole parturoinnin jälkeen tehnyt luumun luumua. Jos tänä vuonna juttelen sille oikein nätisti, niin tokenisikohan tuo nirppanokka-Drama Queen...?

Miten sinne pääsee?

Netistä löytyy paljon tietoa vuorotteluvapaasta, mutta itse koin, että käytännön neuvoja oli aika niukasti.

Tässä muutama vinkki jolla pääsee alkuun.

Ihan yleistä tietoa vuorotteluvapaasta löytyy parhaiten sivustolta http://www.tyj.fi/fin/vuorotteluvapaa/

Työkkärin sivuilla on myös tietoa, mutta enimmäkseen ovat esitemuotoisessa mallissa ja itse koin, että ei siitä paljon hyötyä ollut.

Koko homma kannattaa aloittaa niin, että on yhteydessä omaan liittoon / työttömyyskassaan ja pyytää heitä laskemaan työhistorian. Valitettavasti en osaa sanoa miten homma menee, jos ei ole liiton tai kassan jäsen. Työhistorian laskemiseen menee noin viikko ja sen jälkeen pitäisi olla mustaa valkoisella siitä, että työssäolohistorian minimivaatimus täyttyy.

Karkeastihan vuorottelun edellytys on 10v työhistoriaa, 13kk saman työnantajan palveluksessa ja palkattomia, pitkiä vapaita ei saisi tuohon 13kk:n olla.

Työhistorian laskemiseen kuuluu kuitenkin erinäisiä reunaehtoja, joten suosittelen liiton tai kassan puoleen kääntymistä, säästyy moni vaiva. 

Tämän jälkeen voi varata keskusteluajan omaan TE-keskukseen. Sinne mennessä kannattaa laittaa paperille kaikki kysymykset jotka mieleen nousevat, itse ainakin sain hyvää ja ystävällistä palvelua ja jos ei joka kysymykseen tullut vastausta paikanpäällä, he ainakin osaavat kertoa minne tulee kysely osoittaa.

TE-keskuksesta sitten saakin mukaansa kaikki hakemukset ja tarvittavat lomakkeet (niitä ei kauheasti tarvita) sekä ohjeet niiden täyttämiseen.

Tämän jälkeen asia onkin vuorottelulle aikovan ja työnantajan välinen, eli seuraava etappi on oman esimiehen ovensuu. Työnantajanhan ei ole pakko myöntää vuorotteluvapaata, mutta onneksi nykyään suhtautuminen on monissa paikoissa positiivista.

Työnantajan kanssa allekirjoitetaan vuorottelusopimus, työnantaja aloittaa vuorottelijan sijaiseksi palkattavan työttömän työnhakijan rekrytoimisen ja hoitaa tämän kanssa työsopimuspaperit kuntoon.

Vuorottelusopimuksen ja tilallesi palkattavan työttömän työsopimuksen lisäksi tarvitset työnantajalta palkkatodistuksen viimeiseltä 52:lta viikolta ennen vuorottelun alkua.

Sopimukset ja muut dokumentit lähetetään TE-keskukseen ja työttömyyskassaan / Kelaan saamiesi ohjeitten mukaan. Sitten vain aamukampaa puuhastelemaan :)

Vuosi vapaalla

Varmaan aika moni tietääkin, että elokuun ensimmäisestä päivästä alkaen jään vuorotteluvapaalle vuodeksi.

Syyt vapaalle jäämiseen ovat yksinkertaiset: olen saanut molemmat lapseni melko nuorena näin nyky-yhteiskunnan mittapuulla, ja lasten saamisen ohella olen opiskellut ja toiminut yrittäjänä sekä työskennellyt oikeastaan tauotta. Äityslomaa en ole kummastakaan sanan varsinaisessa merkityksessä pitänyt ja molemmat ovat menneet päivähoitoon hieman yli vuoden ikäisinä.

Ajatus vapaalle jäämisestä kypsyi jo muutama vuosi sitten, kun tunnontuskissani laskeskelin, että työviikon aikana näen lapsiani hereillä noin 15 tuntia. Siis kuudesta yhdeksään iltaisin.

Nyt työhistoriani riittäessä ja työolosuhteitteni vakiinnuttua aion maksaa lapsille velkaani edes tuon vuoden verran ja tarjota heille (toivottavasti) stressittömiä arkipäiviä, viikonloppuja ja lomaviikkoja.

Viihdyn työssäni erinomaisesti ja oikeastaan jo nyt ennen vapaan alkamista odotan hiukan sitä päivää kun palaan kolleegojeni pariin elokuussa 2014.

Kuitenkaan luonteeni ei anna periksi varsinaista lököttelyä kokonaisen vuoden ajan, olen tehnyt muutamia linjauksia - toistaiseksi pääni sisällä, mutta kuitenkin.

Ensinnä mietin, että kiinnostaako ketään lomavuoteni ja jaanko sitä blogissa. No tietysti jaan. Täksi ajaksi avasin uuden blogin, vanha menee talviunille vuoden ajaksi.

Toinen suuntaa-antava ajatus on jonkinlainen etäkoulutus. Turun avoin yliopisto ja AMK julkaisevat näinä päivinä syksyn tarjontansa, jos koulupäivien määrä on kohtuullinen ja kiinnostavia kokonaisuuksia löytyy, opiskelen varmasti.

Kolmas ajatukseni on oikeastaan oman ajatusmaailmani haastaminen. Tähän motivaation alkujuuri on pitkälti taloudellinen: vuorottelun aikana tulotasoni romahtaa noin 60%:n tähänastisesta. Toki bensakulut, hoitomaksut ja sen sellaiset jäävät pois, mutta asuntolaina ei odota ja syödäkin täytyy.

Eli suunnitelma on tämä: pyrimme perheenä mahdollisimman pitkälti omavaraisuuteen vuoden aikana, meillä maalla tämä on suhteellisen helppoa. Se tarkoittaa sitä, että kasvimaan pinta-alaa on kasvatettava, jotta perunaa ja porkkanaa riittää myös joulun tietämille. Kesäksi on tulossa kanoja pihalle kuoputtamaan ja syksyllä ei vissiin parane marista yhdestäkään isännän tekemästä metsästysreissusta. Maito toivottavasti saadaan suoraan naapuritilalta.

Lisäksi olen haastanut itseni vuoden vaateostokieltoon. Tämä ei nyt varsinaisesti ole minulle maailmaa mullistava päätös, koska en ole koskaan oikeastaan löytänyt sisäistä shoppailufriikkiäni, eli ahdistuksen sijaan päätös tuntuu oikeastaan helpotukselta.

Suurin murheeni on juuri aloittamani ratsastusharrastuksen päättyminen, siihen yksinkertaisesti rahat eivät riitä, varsinkin kun tyttäreni innostui samasta puuhasta ja hänen harrastamistaan ei lomani saa rajoittaa.

Tästä lähtee hiljalleen laskeutuminen vapaan odottamiseen, hyvät ystävät, kertokaahan mielipiteitänne, seuraavaksi ehkä hiukan kerron kokemuksia siitä, miten se vuorottelulle hakeutuminen oikein onnistuu. Itse koin löytäväni todella vähän konkreettisia neuvoja netin ihmeellisestä maailmasta. Eli ehkä voin olla jollekulle avuksi.