...ja koska se tuntuu hyvältä. Itseasiassa se tuntuu tällä hetkellä niin hyvältä, ettei elämään paljon muuta sovikaan. Olen onnistunut järjestelemään muut toimeni siten, että mietin aina ensin, pitääkö tänään juosta ja missä välissä sen teen.
Sekin tuntuu hyvältä.
Tuossa jossain vaiheessa sitten pyysin ruokavalion itselleni tutulta personal trainerilta, ja sen myös sain. Tuli heti hiukan enemmän osaava olo.
Luonteelleni ominaiseen tapaan myös höyrähdin kilpailemiseen välittömästi. Sekin tuntuu hyvältä, rajoja pitää testata ja venyttää. Katsoa, että missä ne oikeasti kulkee. Tässä asiassa olen Fitfarmin Bullin kanssa samaa mieltä: en oksentanut maaliviivalla, joten ensi kerralla voi mennä lujempaa.
Aika yllättäviltä tahoilta on tullut myös lunta tupaan. Joillekin ihmisille tuntuu olevan ylitsepääsemättömän henkilökohtainen menetys se, että en esimerkiksi ota alkoa "vanhaan tyyliin". En hillu baarissa aamukuuteen tai ollenkaan ja syyksi kelpaa se, että sunnuntaiaamuna on lenkki. Näitä ihmisiä olen karsinut määrätietoisesti lähipiiristäni. Näin se elämä menee eteenpäin.
Tiedän, että monen mielestä tällainen kehäraakki sopii ihan kivasti hölkkäilemään pururadalle. Itse en taas näe mitään estettä sille, etten vielä tämän vuoden aikana voisi olla kovemmassa (ja timmimmässä) kunnossa kuin kaksikymppisenä. Töitä se vaatii, mutta niitä ei ole ennenkään pelätty. Vammoja tulee helpommin ja muutenkin pitää olla vähän tarkempana.
Olen myös hurahtanut kaikenlaisiin motivaatiolausekkeihin ja niitä roikkuu jos missä ovenkarmissa tätä nykyä. Eräs kolahti kuitenkin muita enemmän. Läheisimmät tietävät, mistä puhun. Peace.
..When I get tired, I remember those, who can´t run, what they would give to have this simple gift I take for granted, and I run harder for them.
