Syksyisiä herkkuja

Syksyn ja sadonkorjuun aikaan meillä on ainakin ajankohtaista kesäkurpistasadon hukkaaminen. Tuota rakastettavaa vihannesta tuli taas yli oman tarpeen ja kaipasinkin uusia reseptejä kokeiltavaksi.

Vaikka kesäkurpitsaa ei omasta takaa olisikaan, on se kaupasta hankittuna halpa raaka-aine, ja tämä moussaka maistuu myös lapsille.

Kesäkurpitsamoussaka:

n. 1kg kesäkurpitsaa 
pari sipulia
valkosipulia maun mukaan
paketillinen jauhelihaa
oliiviöljyä
tuoretta timjamia
suolaa
mustapippuria
tomaattimurskaa
juustoraastetta

Kesäkurpitsat pilkotaan omaa silmää miellyttävän kokoisiksi paloiksi. Suosittelen n. parin sentin kuutioita, koska pienempi koko vähentää kypsennysaikaa. Pilko sipulit ja valkosipuli. Valkosipulin voi luonnollisesti myös puristaa.

Kuullota sipulit öljyssä, wokkipannu tai isohko kasari lienee tähän paras vaihtoehto. Ruskista samassa välineessä jauheliha. Mausteet sekaan, jos timjamista ei pidä, sen voi korvata oreganolla.

Lisää kesäkurpitsalohkot ja tomaattimurska sekä pari desiä vettä. Anna hautua n. 10 minuuttia. Kesäkurpitsasta irtoaa aikalailla nestettä, joten sitä ei parane mennä lisäilemään yli määränsä vesihanasta.

Kaada koko komeus uunivuokaan, kuorruta juustolla. Uunissa moussaka saa olla 200 asteessa vartin verran, tai pidempään. Makuasia.

Huomionarvoista on, että valmis ruoka on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä.

Olen viimeaikoina innostunut jälleen kasvisruuasta (ja muuten tuon moussakankin voi mainiosti tehdä ilman lihaa korvaamalla jauheliha soijarouheella tai vaikka sienillä) ja koska olen suuri intialaisen makumaailman ystävä, kokeilin linssipataa. Nauttikaa.

Intialainen Dal-linssimuhennos

200g punaisia linssejä
n. 4rkl tomaattipyreetä
tuoretta chiliä tai chilijauhetta 
2,5cm pala inkivääriä
3 valkosipulin kynttä
1/4tl kurkumajauhetta
1rkl tuoretta korianteria
1rkl curryjauhetta

Pese linssit ja liota n. 15 min. Pilko chilit ja raasta inkivääri.
Kiehauta litra vettä ja lisää linssit, tomaattipyree, chilit, inkivääri, valkosipuli ja kurkumajauhe. Anna kiehua hiljalleen matalalla lämmöllä n. 30 min. Lisää suolaa maun mukaan. Poista hellalta ja sekoita vispilällä, tulee kivempi rakenne. Lisää korianterin lehdet ja curry, anna vetäytyä hetki.
 

Lomalla vapaalla

Olen tänään potenut omantunnontuskia lomailusta, siis joutenolosta vapaallani.

Selkä on ollut taas vaihteeksi todella kipeä, viiltävää hermosärkyä joka ei ota asettuakseen. En halua syödä vahvoja särkylääkkeitä niiden riippuvuutta aiheuttavan sivuvaikutuksen vuoksi, mutta kohta on pakko niinkin tehdä. Hierojalle en uskalla mennä, koska uskon sen vain pahentavan tilannetta. Katsellaan mihin tämä kehittyy. Kipu lähtee niskasta ja vihloo sormenpäihin saakka. Aivan kuin joku olisi tehnyt viillot sormenpäihini, kaivanut sieltä hermopäät esiin ja nyt venyttämällä kerii hermoa liian tiukalle.

Olen nukkunut huonosti ja ollut muutenkin kärttyinen.

Aamulla laahustin keittiöön jossa aviomieheni minulle totesi, että onneksi ei ole pakko mennä töihin tai tehdä mitään muutakaan jos nyt juuri ei kulje.

Mikä oivallus. Kokeilin siis tänään joutenoloa. Vein kirpputorille kuitenkin ensin ne valmiiksi lajitellut ja hinnoitellut tavarat, kuten lupasin. Sitten suuntasin lounaalle - oikein ravintolaan. Siellä iski huono omatunto. Väkisin olisi pitänyt olla kotona vaikka tiskaamassa, en saanut annettua periksi ja kipaistua kirjastoon hakemaan löhökirjaa, vaan kiirehdin kotiin ja siivosin keittiön. Katumusharjoituksen ominaisuudessa myös tein lapsille mausteisia omenapannukakkuja ja päivälliseksi pitsaa. 

En vielä ole oivaltanut, mikä olisi voinut mennä pieleen, jos vain olisin antanut olla. Nyt iltasella sitten maksan korotettua hintaa päivän sykkimisestä. Pienet sille.

Syksy on tullut tai ainakin tuloillaan, ja se on hyvä se.
En ole koskaan ollut varsinaisesti kesäihminen, syksy on mielestäni vuodenajoista paras. Rakastan pimeneviä iltoja, kirpeitä aamuja, usvaa peltojen yllä ja sadonkorjuuta tietenkin. Odotan ensimmäistä retkeä puuvajaan, ensimmäisiä leivinuunileipiä ja kunnon rankkasateita ja vielä niitä hallaöitäkin. Tänään sytyttelin kynttilöitä lasten nukkumaanmenon jälkeen ihan omaksi ilokseni.

Vauvauutisiakin kuuluu lähipiiristä, se on aina ihanaa. Pienenpientä haikeuttahan se minussa aiheuttaa, kun omat ovat jo isoja ja meillä lapsiluku täynnä. Täydestä sydämest silti toivotan kaikkea hyvää tälle perheelle, ennen kuin huomaattekaan, se pikkuinen rymistelee maailmaan ja mitään kyselemättä muuttaa ihan kaiken. Siis ihan kaiken. Siihen ei ole kukaan koskaan valmis.

Koulukuljetuksista, v.2.0

Päätin jo, etten koulukuljetusasiaan enää kajoa, mutta tilanne käy niin hilpeäksi, että eihän tämän vain voi antaa olla.

Prepare for takeoff.

Tiistai, koulunaloituspäivä, meni loistavasti. Taksit olivat ajallaan pihatien päässä ja lapset palautuivat vielä kotiinkin.

Ehdimme jo huokaista helpotuksesta, että näinköhän kaikki sujuu kuten pitääkin.

Olin kyllä aamupäivästä kaffepöydän äärellä kuunnellut isoilla korvillani juoruntynkää siitä, että muualla maakunnassa eivät kuljetukset ole toimineet kuten pitää, ja että mahdollisesti kuljetussopimuksetkin ovat taksiyrittäjien kanssa avoinna, liittyen tähän aikataulusirkukseen.

Päätin siis iltasella hieman vierailla internetin ihmeellisessä maailmassa.

Ensin kävin tutkimassa Loimaan Kaupungin sivuilta koulutuslautakunnan kokouspyötäkirjat. Niistä kävi hyvin yksiselitteisesti ilmi, että koululautakunnan kokouksessa 23.6 on päätetty käyttää Procomp Oy:n tarjoamaa kuljetusoptimointipalvelua, ja että taksiyrittäjät on valittu tarjouksen jättäneiden toimijoiden keskuudesta.

Epäselväksi jäi se, onko taksiyrittäjät sitoutettu tajouspyynnössä toteuttamaan optimointipalvelun tuloksena saatua reittisuunnitelmaa. Pöytäkirjassa todetaan, että lopulliset koulureitit suunnitellaan yhdessä yrittäjien kanssa. 

Noinkohan oli? Olen nyt keskustellut kolmen taksiyrittäjän kanssa ja heidän yhteinen näkökantansa oli, että heitä ei ole kuunneltu.

Itse Procomp Oy saa ainakin google-haun perusteella puhtaat paperit. Sertifikaatteja ja todistuksia on palvelun toimivuudesta. Heidän sivuillaan kyllä pisti silmään se, että optimointipaketteja on eri tasoisia. Lähtien "lataa tästä itsellesi ilmainen opas koulukyytien suunnitteluun"- palvelusta aina avaimet käteen - optimointiin.

Loimaan Lehti osasi kertoa, että palvelu on maksanut Loimaalle n. 5000-6000 euroa. Sen on aika pieni rahasumma palkitun ohjelmistotalon tekemästä työstä.

(Nyt menee spekuloinnin puolelle, että tästä eteenpäin lukeminen omalla vastuulla.) 

Tästä heräsikin mieleni sopukoissa kysymys, että onkohan nyt säästetty väärässä paikassa? Otetaanpa esimerkki.

Sekä Loimaan Lehti, että koululautakunnan pöytäkirja tiesivät kertoa, että Procomp Oy:lle on toimitettu reittisuunnitelman aikaansaamiseksi tietoja oppilaiden koulun aloitusajoista, lopetusajoista ja kyytiinnousupaikoista. Eli siis suomeksi joitakin muuttujia sähköisessä muodossa. Jos nämä tiedot on mekaanisesti luettu ohjelmanpätkän läpi, voidaan palvelua verrata esim. Google Translate-palveluun. Ja me kaikki tiedämme miten hienosti se toimii.

Kyllä, saat osviittaa siitä, mitä esim. vieraskielinen verkkosivu pitää sisällään, mutta et voi käyttää sitä kääntämään tärkeää sähköpostia, koska väärinymmärryksen riski on suuri.

Eli yritän tässä spekuloida ajatuksella, että säästämisen ilosta kaupunki on ostanut ohjelmalisenssin ilman asiantuntijatyötä. Suomeksi: käytetty konetta ja automatiikka ilman tutkivaa, tarkastavaa ja tulkitsevaa ihmissilmää.

Voi olla, että olen väärässä.

No entäs se seuraava päivä?

Niin. Tosiaan meidän perheelle ilmoitettiin kuljetusaikataulut tiistain osalta torstai iltapäivällä. Kuulin myöhemmin, että näin ei ollut ihan kaikkien kuntalaisten laita. Kuulin myös poikani opettajalta, että kaupungin kansliaan ei saanut yhteyttä kahteen päivään, koska kaikki linjat olivat varattuina. 

Surprise...

Loimaan Lehden mukaan koululaiset saavat kuljetusaikataulut mukaansa koululta ensimmäisenä päivänä. Selvä.

No mepä emme saaneet, lähikoulusta. Pojan taksikuski soitti tiistai-illalla myöhään, että hän tulee hakemaan 7.40. Hyvä homma, vaikka ei taida taksikuskin toimenkuvaan kuulua. Kiitos hänelle välittämisestä.

Näin ollen, informaation puuttuessa päätin, että valmistan tyttäreni lähtemään kouluun samaan aikaan kuin tiistaina, eli 8.05.

Koittaa ilta, koittaa aamu ja on keskiviikko, kello 7.35.

Laitan pojan ulos sateenvarjon kera odottamaan taksia. Kohta pihaan kurvaakin auto, ja poika hyppää kyytiin. Huokaisen ja käyn laittamassa juuri vaatteita niskaansa kiskovalle tyttärelleni aamupalaa.

Samassa koira haukkuu terassilla ja huomaan ikkunasta, että pihaan kaartaa taksi. Manaan mielessäni, että nytkö sitä tyttöä tullaan jo hakemaan.

Menen pihalle ja siellä onkin pojan taksikuski. Missä poika on? Meni toiseen taksiin.

Nyt on ehkä syytä kertoa, että taksikuskit ovat molemmat vieraita ja lisäksi lapseni kärsii hahmotushäiriöstä, eli vaikka kuski tai auto olisi kuinka tuttu, ei se paljon häntä tilanteessa auta.

Kiroilemme kuskin kanssa hetken, soitetaan toiselle taksiyrittäjälle ja todetaan, että onneksi "väärä taksi" on mennyt naapuriin, eli tulee takaisin hetken kuluttua.

Nappaan siis pojan väärästä taksista pois ja lähetän omassa taksissaan Turkuun. Kiireeksi vetää aikataulun, mutta ei se ole kuskien eikä pojan syy. Ei tässä jäniksen selässä olla.

Kysyn tältä "väärältä" kuskilta, että tulitko meidän tyttöä hakemaan. Juu, tuli hän. Pahoittelen, että eipä meillä olla lähtökunnossa, kun ei tiedetty moneltako tullaan hakemaan, että hoidetaan hänet itse tänään kouluun. 

Tämäkin kuski on turhautunut, eipä ole muutkaan vanhemmat olleet selvillä siitä, milloin lapsia haetaan ja kaiken kukkuraksi taksikuskille on annettu osoite, jossa ei edes asu ketään.

Ei ole todellista.

Vaan kuinkas sitten kävikään ja mitä tähän sanoo koulu?

Vien tietysti ekaluokkalaisen itse koululle. Koulun pihalla törmään  valvojaan, jolta kysyn, onko heille jo toimitettu kuljetusaikatauluja ja kerron parilla sanalla tästä aamun tapauksesta. Valvoja ei osaa sanoa, mutta onneksi rehtori on paikalla. Eikun hänen puheilleen.

Eivät ole saaneet aikatauluja ja kuulen, että eilinen ei kuitenkaan mennyt niin putkeen kuin kuvittelin, kylän oma, tuttu taksikuski oli hyvää hyvyyttään kuljettanut kaikki lapset ensimmäisenä päivänä koulusta kotiin, koska takseja ei ollut tullut hakemaan lapsia. Mitä hittoa? 
Lisäksi rehtori sanoo, että niin, tämä keskiviikkohan onkin vasta virallisesti ensimmäinen taksipäivä.

Hetkinen.

Koulu alkoi tiistaina.

Meillä ainakin seisoi taksi aamulla tienpäässä, siis tiistaina, joka ei ollut vielä taksipäivä.

Oikeasti. Jännän äärellä olemme jälleen.

Muutama avoin kysymys olisi kaupungille:
1. Olisiko ollut mahdollista aloittaa kuljetuspalvelujen suunnittelu hieman aikaisemmin kuin nyt tehtiin?
2. Onko kaupungilla ollut minkäänlaista suunnitelmaa näin radikaalin muutoksen läpiviemiseksi?
3. Onko kaupungilla missään vaiheessa tehty minkäänlaista, edes alustavaa tai auttavaa viestintäsuunnitelmaa tai kartoitettu riskejä ja mietitty niille korjaavat toimenpiteet?

Valitettavasti veikkaan, että vastaus kysymyksiin on ei.
 

Loimaa, kiihtymisvaara

...eli tarina siitä, miten kunta hoitaa mallikkaasti koulun aloituspuuhat

Nyt perjantaina, 9.8 klo 14.30 tilanne on se, että minä en tiedä kuka, milloin ja mistä tulee hakemaan lapseni kouluun, jonka siis pitäisi alkaa tiistaina 13.8.

Kanssani asiaa jännittävät lähikouluun ykkösluokalle menevä tyttäreni, sekä puoleksi vuodeksi nivelluokalle Turun Kiinanmyllyn sairaalakouluun sijoittuva erityispoikani.

Aloitetaan hiukan kauempaa, lähihistorian reunamilta:

Loimaalla on puhuttu kouluista aina. Pikkukoulujen lakkauttamisesta, yhtenäiskouluista, kuntaliitosten mukanaan tuomista uudistuksista ja nyt viimeisen vuoden aikana sisäilmaongelmista.

Yhteistä kaikelle tälle puheelle on kuntalaisten yleinen tyytymättömyys.

Kuten kaikessa nykyään, säästöjä pitää saada aikaan. Kuntalaisille tilanne näyttäytyy sekavana ja käsittämättömänä. Päätökset sanellaan ylhäältä ja ne runnotaan läpi ennätysnopeassa tahdissa ketään kuulematta. Tiedottaminen on hidasta ja kuulijaa aliarvioivaa. Päätöksenteko ei ole läpinäkyvää, konkreettisia kustannuslaskelmia ei löydy mistään ja sunnitelmallisuus... mitä se on?

Tuntuu kuin viimeiset viisi vuotta olisi hypätty jatkuvalla syötöllä ojasta allikkoon ja vielä syvempään kuramonttuun. Nyt siellä ollaan niin syvällä, ettei sinne tunnu päivänvalo paistavan.

Kojonkulman lähikoulu korjattiin. Osin. Mitä vielä korjataan ja koska, noh, se ei tunnu olevan kenellekään selvillä. 

Hirvikosken koulu on nyt päärakennuksen osalta suljettu, koska se todettiin terveydelle haitalliseksi opiskelupaikaksi. Lapset ja aikuiset ovat kärsineet terveysongelmista jo pitkään. Omakohtaista kokemustakin asiasta on: pojan jatkuva nuha, tukkoisuus, nenäverenvuodot. Ja kaikki katosivat kuin salaman iskusta kahden lomaviikon jälkeen. Lääkäreitä nähtiin useampi kuin yksi, jännästi kukaan ei suostunut näkemään syy-yhteyttä todennetun sisäilmaongelman kanssa. 

Nyt huomattiin, että meillähän on täällä Suur-Loimaalla yksi yläaste liikaa. Eli sitä lopettamaan. Mutta miten ja mistä?
Hirvikosken koulun ollessa kiinni, ala-asteelaiset hajaannutetaan pitkin taajamaa. Suljetaanko vierestä nyt sitten se isolla rahalla remontoitu Opintien koulu, jonka yhteyteen piti ymmärtääkseni rakentaa se yhtenäiskoulu? Siitä oli jo päätöskin? Mutta sitten loppuivat rahat jälleen kerran, niinkö?

Taisin pudota kärryiltä jo tovi sitten.

Alastaron yläaste on toinen vaihtoehto suljettavien listalla, mutta varmasti on jossain kuntaliitoksen myrskyissä tehty lupaus Alastarolaisille, että heiltä ei yläastetta viedä. Ymmärrän heidänkin näkökantansa.

Kaikkea ei voi tietenkään saada, mutta tämä koulusekoilu näyttää entistä enemmän kallistuvan siihen suuntaan, että kukaan ei saa mitään.

Jännityksellä jäämme odottamaan uusia päätöksiä, jotka kumoavat ne vanhat. 

...mutta niistä koulukyydeistä, tai niiden olemattomuudesta:

Herran vuonna 2013 koulut aloitetaan jännittämällä. Ensimmäistä kertaa kaupunki on käyttänyt koulutaksikyytien suunnittelemiseen kolmatta osapuolta, Oululaista konsulttiyritystä, jotka hienolla tietokonemallilla laskevat sekunnin tarkkuudella koululaisillle ja heitä kuljettaville takseille optimaalisimman reitin.
Kyseessä on ensimmäistä kertaa toteutettava kokeilu, joten annetaan puolet sohlaamisesta anteeksi. Jäljelle jää noin kahden kuukauden verran palkatonta kotityötä kunnanisille.

Älyttömintä tässä vanhemman näkökulmasta oli se, että tästä hienosta tietokonemallista ja konsulttiyrityksestä ei kerrottu vanhemmille missään vaiheessa mitään, siis ennen kuin kaiken luultiin olevan valmista. Itseäni ainakin häiritsee melko mojovasti se, että minulle tiedottamatta lapseni osoitetiedot jaellaan kolmannen osapuolen käyttöön. No se on henkilökohtainen mielipaha.

Tilanne on kuitenkin nyt konkreettisesti se, että virastotunteja (ma-pe,8-16) ennen koulun alkua on jäljellä alle 10. Minä, tyttäreni tai poikani emme tiedä, millä kouluun tiistaina mennään.

Luin paikallislehden artikkelista, sivulauseesta tiedonripauksen, että kuljetusoppilaat saavat ensimmäisenä koulupäivänä mukaansa kuljetusaikataulun. Tästä päättelen, että minun tulee itse kuljettaa lapseni kouluun.

Selvä. 

Siis ekaluokkalaisen, lähikouluun menijän osalta.

Kuitenkin.

Kuten sanottu, satuin sattumalta lukemaan ko. tekstin paikallislehdestä. Kotiin ei ole tullut kunnan tai koulun taholta minkäänlaista tiedotetta. Kaupungin verkkosivuilla ei asiasta ole sanallakaan mainintaa. Eli olen täysin olettamuksen varassa.

Plus olen kotona tämän vuoden ja minun on helppo hoitaa ekaluokkalaiseni kouluun. Kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta.

Josta päästäänkin näppärästi Turun koululaiseemme. En tiedä myöskään hänen osaltaan kuka hakee, mistä hakee ja milloin hakee. Oletan, että haku tapahtuisi n. klo 7-7.30 välillä. En tiedä.

Jos jokin taho olettaa, että kuljetan lapsen itse Turkuun, se taho erehtyy. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on ekaluokkalaiseni ja toinen on periaate.

Olen joka hemmetin vuosi itse joutunut soittelemaan kaupungin kansliaan saadakseni selville lapseni koulukyydin järjestymisen. Nyt se riitti. Tapasin sivistystoimenjohtajan heinäkuussa ja hän vakuutti minulle kyydin olevan kunnossa. Se saa hemmetti vieköön riittää.

Tästä karmeudesta on vielä jätetty ulkopuolelle se pohdinta, että kyseessä on tosiaan erityislapsi, jonka arjen sujumiselle on äärimmäisen tärkeää rutiinit. Siis tieto siitä, mitä tulee tapahtumaan. 

Entäs ne opettajat?

Satuin törmäämään kaupassa tuttuun opettajaan. Kysäisin lomautuksista. 

Todentotta! Meillä opettajat ovat säästöjen nimissä lomautettuina arkipäivät välittömästi ennen koulun alkua! 

Tämä opettaja melko surulliseen sävyyn totesi, että kyllä kyllästyttää nämä kaupungin sekoilut. Lapsille sitä ei saa näyttää tietenkään, mutta harmittaa, koska on sellainen olo, että heitä opettajia ei tarvita. 

Tiedätkö mitä. Tunnen tuskasi. 
Meillä kuntalaisillakin on sellainen olo, että meitä ei tarvita. Me olemme päättäjien pahimpia vihollisia. Inhottavia, vaativia loisia. 

Navetan vintin kesäkammari

Olen jo noin kuusi vuotta haaveillut navetan vintille kesäkammaria. Nyt vasta isomman "ulkovarastot kuntoon" - projektin yhteydessä isäntä alkoi puhella, muina ukkoina, että on suunnitellut tyhjentävänsä navetan ylisen. Tähän minä, että jaa. Ukko jatkoi, että sinne voisi laittaa lankkulattian. Johon minä taas, että ei kai. Ukko edelleen jatkoi, omaa parastaan tajuamatta, että sinne sais hyvin tilaa. Tähän minä sitten, että mitä luulet, olenko tästä joskus puhunut sinulle.

Myönsihän se, että on siitä ehkä joskus sivulauseessa ollut maininta.

No tästä se joka tapauksessa alkoi (tämä on siis puoli päivää aloittamisen jälkeen, ja pahoittelut tärähtäneestä kuvasta).

 Hikisen iltapäivän päätteeksi saatiin kammari tyttöenergialla kuntoon (kuten pienempi pampula totesi, ei tähän olisi isiä lainkaan tarvitukaan) ja nyt suunnitellaan yöpymistä.

 Lomanalun ensimmäinen projekti saatu kunnialla siis päätökseen.
Seuraavaksi rakentelemaan meidän ratsastusvälineille talvisäilytystilaa sinne navetan puolelle. Sinne saatiin jo valettua uusi lattia ja puu-uunikin odottaa pihalla asentamista, että lämmintäkin saadaan paukkupakkasille.

Kääntyneitä lehtiä, uusia alkuja, sekä piimälimppu

Eilen iltapäivällä tein sen, mistä tässä on haaveiltu jo useampi tovi.

Läppäri, näyttö, puhelin, kulkukortti... kaikki sievästi paketissa.
Kalenteri tyhjä, sähköposti myös, poissaoloviestit...

Ja sitten kotiin. Jonkinlaisessa välitilassa. 

Rautatieasemalla junaa odottamassa, soittiko mun esimies mulle? Soitti se. Varmasti kivoja puheltiin. Pää sumussa, jalat levottomat, onneksi laukussa on karkkia.

Kotona. Onneksi pienempi on isänsä kanssa kaupungilla, sillä iskee tolkuton väsymys. Ihan kun ei olisi nukkunut viikkoon. Kaiken nielevä, hämärtävä väsymys. Jalat alta.

En kuitenkaan saa nukuttua vaan jatka ympäriinsä juoksentelua. Tähän auttaa kirja. Jos nuo tiskit tuosta hoitais ennenkuin... no en varmasti. Kirja ja siideri.

Kunnes nurkissa hiippailu alkaa taas. Mies tuli kotiin ja näki tilanteen. Kerrankin sillä välähtää oikealla hetkellä ja pakottaa pyörälenkille. Pitkälle. Liian lujaa, pakko puuskuttaa. Mennään huomennakin, se sanoo.

Ajatus alkaa selvitä. Uimaan. Vesilasi.

Enää ei nukuta.

Savustetaan ahvenia, se sanoo. Savustetaan vaan. Teen leipää. Sitä piimälimppua johon ostin jo aineet eilen, mutten viitsinyt tehdä kun ei ollut ketään kotona. 

Leipätaikinan vaivaaminen käy terapiasta ja päätän reipastua vielä salaatin verran. Mieskin reipastuu ja tutkimme kurkkujen tilannetta. Sadettaminen on auttanut ja isoja löytyy. Huomenna keitän etikkaliemet. Porkkanoita en ole tänäkään vuonna raaskinut harventaa. Siksi ne ovat epämuodostuneita, lyhyitä ja pulleita. Ihan sama. Meillä ei kasvateta EU-porkkanoita.

Kalat savustuvat, salaatti valmistuu, leipä paistui kauniiksi ja jääkaapista löytyi sitä kuoharia. 

Kuin ihmeen kaupalla lapsetkin ovat tyytyväisiä, käyvät uimassa ja sopivasti ruokailun ajaksi häviävät jonnekin. Keitän niille mielelläni jälkikäteen kattilallisen munia, olen niin huono äiti, että haluan varastaa  tämän hetken illasta itselleni, enkä huutele kadonneita syömään.

Kyllä tämä tästä.

5dl piimää, 50g hiivaa, 0,5 rkl suolaa, 2rkl siirappia. Liota hiiva kädenlämoöiseen piimään. Lisää suola ja siirappi. 5dl vehnäjauhoja, 7dl ruisjauhoja Alusta jauhot taikinaan. 50g sulatettua voita Lisää loppuvaiheessa voi. Jätä nousemaan. Leivo kaksi leipää ja nostata uudelleen. Paina risti leivän päälle ja paista 175 asteessa n. 45 min. Jäähdytä ilman liinaa, sivele leivät vesi-siirappiseoksella. Monta ohutta kerrosta. 0,5dl vettä, o,5dl siirappia.

 Mikä ilta... ja kaupan kalatiskillä ei ole tarvinnut poiketa koko kesänä.