Olen tänään potenut omantunnontuskia lomailusta, siis joutenolosta vapaallani.
Selkä on ollut taas vaihteeksi todella kipeä, viiltävää hermosärkyä joka ei ota asettuakseen. En halua syödä vahvoja särkylääkkeitä niiden riippuvuutta aiheuttavan sivuvaikutuksen vuoksi, mutta kohta on pakko niinkin tehdä. Hierojalle en uskalla mennä, koska uskon sen vain pahentavan tilannetta. Katsellaan mihin tämä kehittyy. Kipu lähtee niskasta ja vihloo sormenpäihin saakka. Aivan kuin joku olisi tehnyt viillot sormenpäihini, kaivanut sieltä hermopäät esiin ja nyt venyttämällä kerii hermoa liian tiukalle.
Olen nukkunut huonosti ja ollut muutenkin kärttyinen.
Aamulla laahustin keittiöön jossa aviomieheni minulle totesi, että onneksi ei ole pakko mennä töihin tai tehdä mitään muutakaan jos nyt juuri ei kulje.
Mikä oivallus. Kokeilin siis tänään joutenoloa. Vein kirpputorille kuitenkin ensin ne valmiiksi lajitellut ja hinnoitellut tavarat, kuten lupasin. Sitten suuntasin lounaalle - oikein ravintolaan. Siellä iski huono omatunto. Väkisin olisi pitänyt olla kotona vaikka tiskaamassa, en saanut annettua periksi ja kipaistua kirjastoon hakemaan löhökirjaa, vaan kiirehdin kotiin ja siivosin keittiön. Katumusharjoituksen ominaisuudessa myös tein lapsille mausteisia omenapannukakkuja ja päivälliseksi pitsaa.
En vielä ole oivaltanut, mikä olisi voinut mennä pieleen, jos vain olisin antanut olla. Nyt iltasella sitten maksan korotettua hintaa päivän sykkimisestä. Pienet sille.
Syksy on tullut tai ainakin tuloillaan, ja se on hyvä se.
En ole koskaan ollut varsinaisesti kesäihminen, syksy on mielestäni vuodenajoista paras. Rakastan pimeneviä iltoja, kirpeitä aamuja, usvaa peltojen yllä ja sadonkorjuuta tietenkin. Odotan ensimmäistä retkeä puuvajaan, ensimmäisiä leivinuunileipiä ja kunnon rankkasateita ja vielä niitä hallaöitäkin. Tänään sytyttelin kynttilöitä lasten nukkumaanmenon jälkeen ihan omaksi ilokseni.
Vauvauutisiakin kuuluu lähipiiristä, se on aina ihanaa. Pienenpientä haikeuttahan se minussa aiheuttaa, kun omat ovat jo isoja ja meillä lapsiluku täynnä. Täydestä sydämest silti toivotan kaikkea hyvää tälle perheelle, ennen kuin huomaattekaan, se pikkuinen rymistelee maailmaan ja mitään kyselemättä muuttaa ihan kaiken. Siis ihan kaiken. Siihen ei ole kukaan koskaan valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti