Kanajuttuja

Tänään ne kauan odotetut kanat sitten tulivat.

Tosin ennen kanoja, piti niille rakentaa suoja. Tämä oli alkutilanne:

Neljä munintapesää ja orsi. No eiväthän ne kanat vielä tällä pärjää, mutta tässä vaiheessa alkoi näyttää jo sen verran lupaavalta, että uskalsin lähteä niitä kanoja noutamaan.

Lienee eräs mieleenpainuvimmista automatkoista, kun kahteen laatikkoon on ängetty neljä kanaa kuhunkin, ja mukana on kapinallinen sielu, joka pyrki agressiivisesti vapauteen nokkimalla laatikonseinää. Potpotus seuranani (ja lievä ammoniakintuoksu) pääsin kuitenkin perille.

Kanat löysivät kotinsa, silvuplee

:

Pakko antaa iso kiitos naapurille, joka tuli ruoka (ja hiukan juoma) palkalla tekemään talkoina kanoille kotia. Sekä tietysti kanat lahjoittaneelle taholle. Nämä touhukkaat rouvat olisivat muuten joutuneet, noh, kanojen taivaaseen, mutta pääsivät elämänsä jatkoajalle meille kuoputtamaan.

Toistaiseksi konflikteilta on vältytty myös Rottweilerpojan ja kanamatamien kohtaamisessa, kissakekkulista ei vielä tiedä.

Tytär lupasi aamulla ensimmäisenä mennä katsomaan kanoja, munien toivossa tietysti. Tuli muuten sen verran syvällisiäkin pohdittua ajomatkan aikana, että yhtä asiaa muiden ei tarvi enää miettiä, nimittäin meillä ainakin on nyt ensin nämä kanat - yhtään munaa ei ole vielä näkynyt.

Paras syntymäpäivälahja ikinä, ei sitä jokanainen saa kahdeksatta kertaa 25-vuotta täyttäessään lahjaksi kanalaa ja kahdeksaa kanaa. 

...ja tulihan sieltä sitten se ihkauusi ratsastuskypäräkin <3