Vuosi vapaalla

Varmaan aika moni tietääkin, että elokuun ensimmäisestä päivästä alkaen jään vuorotteluvapaalle vuodeksi.

Syyt vapaalle jäämiseen ovat yksinkertaiset: olen saanut molemmat lapseni melko nuorena näin nyky-yhteiskunnan mittapuulla, ja lasten saamisen ohella olen opiskellut ja toiminut yrittäjänä sekä työskennellyt oikeastaan tauotta. Äityslomaa en ole kummastakaan sanan varsinaisessa merkityksessä pitänyt ja molemmat ovat menneet päivähoitoon hieman yli vuoden ikäisinä.

Ajatus vapaalle jäämisestä kypsyi jo muutama vuosi sitten, kun tunnontuskissani laskeskelin, että työviikon aikana näen lapsiani hereillä noin 15 tuntia. Siis kuudesta yhdeksään iltaisin.

Nyt työhistoriani riittäessä ja työolosuhteitteni vakiinnuttua aion maksaa lapsille velkaani edes tuon vuoden verran ja tarjota heille (toivottavasti) stressittömiä arkipäiviä, viikonloppuja ja lomaviikkoja.

Viihdyn työssäni erinomaisesti ja oikeastaan jo nyt ennen vapaan alkamista odotan hiukan sitä päivää kun palaan kolleegojeni pariin elokuussa 2014.

Kuitenkaan luonteeni ei anna periksi varsinaista lököttelyä kokonaisen vuoden ajan, olen tehnyt muutamia linjauksia - toistaiseksi pääni sisällä, mutta kuitenkin.

Ensinnä mietin, että kiinnostaako ketään lomavuoteni ja jaanko sitä blogissa. No tietysti jaan. Täksi ajaksi avasin uuden blogin, vanha menee talviunille vuoden ajaksi.

Toinen suuntaa-antava ajatus on jonkinlainen etäkoulutus. Turun avoin yliopisto ja AMK julkaisevat näinä päivinä syksyn tarjontansa, jos koulupäivien määrä on kohtuullinen ja kiinnostavia kokonaisuuksia löytyy, opiskelen varmasti.

Kolmas ajatukseni on oikeastaan oman ajatusmaailmani haastaminen. Tähän motivaation alkujuuri on pitkälti taloudellinen: vuorottelun aikana tulotasoni romahtaa noin 60%:n tähänastisesta. Toki bensakulut, hoitomaksut ja sen sellaiset jäävät pois, mutta asuntolaina ei odota ja syödäkin täytyy.

Eli suunnitelma on tämä: pyrimme perheenä mahdollisimman pitkälti omavaraisuuteen vuoden aikana, meillä maalla tämä on suhteellisen helppoa. Se tarkoittaa sitä, että kasvimaan pinta-alaa on kasvatettava, jotta perunaa ja porkkanaa riittää myös joulun tietämille. Kesäksi on tulossa kanoja pihalle kuoputtamaan ja syksyllä ei vissiin parane marista yhdestäkään isännän tekemästä metsästysreissusta. Maito toivottavasti saadaan suoraan naapuritilalta.

Lisäksi olen haastanut itseni vuoden vaateostokieltoon. Tämä ei nyt varsinaisesti ole minulle maailmaa mullistava päätös, koska en ole koskaan oikeastaan löytänyt sisäistä shoppailufriikkiäni, eli ahdistuksen sijaan päätös tuntuu oikeastaan helpotukselta.

Suurin murheeni on juuri aloittamani ratsastusharrastuksen päättyminen, siihen yksinkertaisesti rahat eivät riitä, varsinkin kun tyttäreni innostui samasta puuhasta ja hänen harrastamistaan ei lomani saa rajoittaa.

Tästä lähtee hiljalleen laskeutuminen vapaan odottamiseen, hyvät ystävät, kertokaahan mielipiteitänne, seuraavaksi ehkä hiukan kerron kokemuksia siitä, miten se vuorottelulle hakeutuminen oikein onnistuu. Itse koin löytäväni todella vähän konkreettisia neuvoja netin ihmeellisestä maailmasta. Eli ehkä voin olla jollekulle avuksi.