Kun en osaa olla, niin kaivan taas verta syvältä nenukastani, isolla sormella.
Tänään tapahtui sinäänsä viaton kohtaaminen, Facebook-kaverini tilaa kommentoidessani sain itselleni puolituntemattomalta ihmiseltä provosoivan kommentin. Noniin, tämähän on hyvinkin normaalia ja yleistä, enkä tällaisesta toiminnasta yleensä sähähdä.
Nyt kyseessä oli aihe nimeltä luonnonsuojelu.
Karvat nousivat heti pystyyn siinä määrin, että merkitsin koko kaverini julkaisun itselleni sellaiseksi, etten siitä enää ilmoituksia saa ja ilmoitin, etten aio keskusteluun enää osallistua.
Tällä minulle ja minua tuntemattomalle ihmiselle oli varmaan hyvä syy lähteä provosoimaan minua kiistelyyn - jossa oletettavasti olisimme olleet kiistapöydän samalla puolella, ollen tilanne ja lähtökohta eri.
Jäin miettimään, miksi reagoin niin voimakkaasti.
Yksi syy on epäilemättä se, että vihaan kaikenlaista kapeanäköisyyttä ja fundamentalistista ajattelua. Olkoonkin kyse hyvin yleismaailmallisesti hyväksytyistä ja positiivisiksi koetuista arvoista, kuten luonnonsuojelu - tai vaikkapa naisten oikeudet. Mustavalkoinen ei ole kaunista kuin vanhoissa valokuvissa ja seepran kyljessä.
Pikku provosointiakaan en kavahda, koin kuitenkin tilanteen sellaiseksi, ettei ko. keskustelusta tule koskaan syntymään mitään edes etäisesti hedelmällistä. Vain riidanhaastamista.
Toinen syy reaktiooni lienee kyllä kuitenkin aihesisältö. Olen pienestä pitäen kantanut huolta luonnosta ja eläimistä, mutten kuitenkaan ole milloinkaan horjahtanut kohti ääripäitä. Näen oman elämäntapani kestävänä: kierrätystottumukseni, ruokavaliomme ja asumismuotomme kestää tarkkasilmäisempääkin katselua.
Se, mitä en pidä arvossa juuri missään luonnonsuojelun aihealueen sisällä on poliittinen puoluetoiminta (kyllä, kuulun siihen stereotypiseen kansanosaan, jonka mielestä vihreät ovat kultalusikka suussaan syntyneitä, pääosin Helsingissä kasvaneita ja asuvia besserwissereitä, joiden elämän päätehtävä tuntuu olevan näyttää juuri kompostista heränneeltä), ääriaktivismi (ja kyllä taas, puhun Sini Saarelasta) ja ylipäätään kaikenlainen tietäminen ja osailu.
Oma päätavoitteeni on pyrkiä elämään mahdollisimman hyvin lähellä luontoa ja valinnoissani tätä kumppania kunnioittavia ratkaisuja tehden. Maidontuotantoa voi vastustaa, mutta minä tykkään rapsutella naapurin lehmiä. En ymmärrä tätä vastustusnäkökulmaa, mutta en myöskään halua ajautua riitelemään asiasta, en mistään hinnasta.
Tietyissä tilanteissa ja asioissa pikku hierominen tuo lisämaustetta nettikirjoitteluun ja some-elämään, mutta tässä asiassa haluan petojen antaa nukkua. Namaste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti