Kevään ensimmäiset

 Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Kevät on täällä, liian aikaisin ja liian intensiivisenä. Elukat on sekaisin ja ihmiset siinä sivussa. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut. 

Toisaalta tämä on aivan loistavaa aikaa, saa haaveilla mopon esiinkaivamisesta, ihmetellä kotiin palaavia lintuja ja tunkea toppatakin vaatekaapin viimeiseen nurkkaan.

Sitten taas toisaalta mikään ei onnistu.

Valon määrä lisääntyy ja pää särkee. Yöllä ei saa nukuttua. Aamulla herää yliluonnollisen aikaisin. Ottaa päähän. Ikkunat pitäisi pestä. Ulkona pitäisi olla, koska on hyvä keli.
Tulee juoksuaika. Kissoille ja ihmisille.

Tänä vuonna konkreettisestikin.
Viikon päästä pitäisi ampaista ensimmäiselle puolimaratonille, tsemppiä ja hyvää tuuria tarvitaan.

Olin sen verran pelkuri, että juoksin 20 kilometriä jo etukäteen kotona. 

Onneksi on nämä kevään ensimmäiset keltaiset, jotka sentään saavat hymyn huulille. Ja onneksi pian on jo toukokuu ja silloin kaikki kevään murinat ja muut harmitukset on jo haudattu talviturkin kanssa. Nautitaan näistä, ystävät, ja koitetaan olla hyppimättä junan alle.