Pääsiäissunnuntain jooga-ajatuksia

Olen viikon kuluessa palannut uudelleen ja uudelleen maanantaina käymääni keskusteluun (josta siis mainitsin jo viime tekstissä) ja kysymykseen siitä, tuntuuko vaapaavuoden kalkkiviivoilla jokin asia jääneen tekemättä tai olevan kesken.

Erinomaisen hyvä kysymys siis.

Se, että olen palannut tähän kysymykseen lähes päivittäin, ei ole muuttanut sisäistä vastaustani. Edelleenkään ei tunnu siltä, että jotain olisi kesken. Enemmän olen miettinyt sitä, mitä olen tehnyt.

Sen lisäksi, että olen saanut viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa - enemmän kuin itse tai lapset välillä haluaisivatkaan - tärkeimmiksi asioiksi vuoden aikana nousevat ehdottomasti juoksu ja jooga. Juoksusta olen paljon kirjannutkin ylös mietteitäni, joogasta hieman vähemmän. Kuitenkin juuri joogalla on ehkä suurempi merkitys kokonaisuutta ajatellen, sillä väitän, että juuri tämän rauhallisen ja sisäänpäinkääntyneen harjoitusrutiinin ansiosta olen löytänyt levottomasta kaksosminästäni tahtoa ja kärsivällisyyttä myös niiden pisimpien, lähes kolmetuntisten lenkkien läpivientiin.

Joogataustani on siis astangajoogan alkeiskurssi sekä epäsäännöllisesti puoli vuotta ohjattuun opetukseen osallistumista muutama vuosi sitten. Uudelleen joogan pariin minut ajoi toimistotyön staattisen istumisen mukanaantuomista virheasennoista aiheutuva tuskallinen ja ärsyttävän sitkeä selkäkipu. Retki youtuben ihmeelliseen maailmaan ja muutaman tovin tutkailu paljasti käsillä olevan lähes rajattoman määrän joogavideoita, online-tunteja ja muuta oheismateriaalia. Henkilökohtaiseksi gurukseni valkkaantui Ekhart Yoga:n Ester.

Ekhart Yoga tarjoaa todella kattavan annoksen perusjoogaa, eri asanoiden opetus- ja tekniikkavideoita, useita spesifisiin särkytiloihin suunniteltuja venytysohjeita sekä meditaatioharjoituksia. Esterin taipuisuus ja kärsivällisyys on jotain yli-inhimillistä ja hänellä on kyky esittää asiat niin, että aloittelijakin ymmärtää idean jopa videon välityksellä. Lisäksi Ester ei painosta. Hurmaavalla hollantilaisaksentilla puhutulla englannillaan Ester kannustaa ja lohduttaa, jos hartiaseisonta ei onnistu. Muistaa kertoa, että "perhaps this is too much for many of you and that´s completetly okei".

Olen oppinut kehoni toiminnasta kahdeksan kuukauden aikana yhtä ja toista, lisännyt liikkuvuuttani huomattavasti, harjaantunut tulkitsemaan kehoni viestejä, kunnioittamaan rajojani ja tietämään milloin voi hieroa venytystä hieman pitemmälle ja milloin taas tuota rajaa voi vain hiukan koskettaa ja sen sijaan "hengittää asentoon". Olen oppimassa mitä tarkoittaa "just let go", vaikkakin ärsyttävän usein se jokin, mitä olen tavoittamassa irtipäästämisellä jää kutitteluetäisyydelle, eikä anna ottaa kunnon otetta itsestään. 

Olen taipunut uskomaan, että meditaatiolla on todella hyödyllinen paikka jokaisen elämässä. Lisäksi ilman epäilystä olen täysin vakuuttunut myös siitä, että suurin osa kolotuksista ja jännitteistä on kehon osiin jumittuneita tunteita. Joogasti asian voi ilmaista chakran olevan tukossa. Joku voi pitää tätä höpönlöpönä ja sekin on "just okei". Niin minäkin ajattelin tovi sitten, nyt en ajattele enää.

Jätetään edellinen ajatus rauhaan, jokaisella olkoon oma näkemyksensä, enkä pyri sitä muuttamaan.

Mitä mieltä olette tästä: liikuntamuoto, jossa kaikki edistys mitataan vain omassa kehossa tapahtuvan muutoksen määrässä - mitään kilpailua ei ole? Harjoitus, jossa painotetaan armollisuutta itseään ja muita kohtaan ja kannustetaan sen sijaan arvostamaan omaa yritystä ja siihen panostettua vaivaa? Minusta se kuullostaa taivaalta.

Siltikään en saa oltua turhautumatta kun koko keho tuntuu kireältä jännekimpulta ja sormenpäät eivät tavoita lattiaa aamulla edes polvia koukistamalla. Tai kun silta-asento ei nouse edes milliä ylös lattiasta. Tai... näitä on miljoona. Siksi niitä ei pidäkään ajatella.

Vaikka en käännyttämisestä pidäkään, haluan kannustaa kaikkia asiasta edes hiukan kiinnostuneita kokeilemaan. Siksi otin editoimattomia huonoja kännykkäkuvia omasta henkilökohtaisesta joogastudiostani todistaakseni, että paljoa tämä harrastus ei vaadi.

Joogastudio rakentuu työntämällä sivuun sohvapöytä ja yhdistämällä läppäri tv-ruutuun. Veikkaisin, että tämä on eniten vuoden aikana tuijotettu yksittäinen näkymä.

Ikkunan takana seisova kotikuusi, tähän päättyy jokainen harjoitus, hetken keskittymisen jälkeen katse hakeutuu juuri tuohon kuuseen.

 ...Esterin ansiota on myös se, että osaan nykyään lausua murteellisella englannilla lähestulkoon jokaisen ihmiskehon lihaksen, nivelen ja jänteen. Lisäksi tiedän mikä on "down dog, extended side triangle ja chaturanga Dandasana". Ymmärrän myös jonkin verran mitä tarkoittaa "soften your eyes" ja "melt your heart". 

Namaste.