Olen tarkka reviiristäni ja siitä, ketä tuolle alueella päästän. Olen tarkka henkilökohtaisesta tilastani ja puhisen raivosta jos täti tunkee kassajonossa liian liki. Olen tarkka siitä, miten asiat tehdään. Jos niitä ei tehdä kuten mielestäni pitää, ärsyynnyn. Olen huono kestämään epämiellyttävissä tilanteissa: tunneskaalani näkyy ja kuuluu. En anna periksi tai jousta useinkaan silloin, kun se olisi järkevää. Ärsyttävää.
Aiheutan jatkuvasti tällä kiukuttelulla mielipahaa läheisilleni, huvitan toisia, mutta eniten tämä tämmöinen rimpuilu korpeaa itseäni. Syö ja nakertaa sisältä. Että tämmöistä taas.
Aina välillä pääsen seuraavalle tasolle henkisen minäni kanssa ja käännän tiedostavan katseen itseeni samalla päättäen, että nyt riittää, muuta jotain. Ämmä.
Tähän löytyy jos jonkinmoista retriittiä ja kirjallisuutta sadaksi vuodeksi, mutta netistäkin löytyy ihan ytimekkäitä tee-se-itse-mielenrauha -listoja. Seuraavat jutut aiheuttivat ajattelua tällä kertaa.
- Arvostan elämää. Olen onnellinen joka ikinen aamu, että herään uuteen päivään. En ota kaikkea itsestäänselvyytenä. Olen aivan mielettömän kiitollinen kaikesta mitä minulla on.
- Annan muiden olla sellaisia kuin he ovat. Jos haluan muuttaa maailmaa paremmaksi tai positiivisemmaksi, se ei valittamalla tapahdu.
- Lasken irti kaikista kaunoista. Kaikista. Annan anteeksi vaikka väkisin. Vaikka se tuntuisi kauhealta.
- Teen asioita joita rakastan. Meillä on vain yksi elämä. En tee asioita, jotka aiheuttavat mielipahaa, tuskaa tai ahdistusta.
- Annan enemmän ihmissuhteilleni. Olen läsnä ja kuuntelen. Yksikään ihminen elämässäni ei ole itsestäänselvyys. En näprää kännykkää koko ajan.
- Ymmärrän rajoitukset. Joitakin asioita ei voi muuttaa. Siirryn eteenpäin. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti