Shokkihoitoa ylipainoon

Suututan varmasti eräitäkin henkilöitä tulevalla kirjoituksellani, mutta en aio pyydellä anteeksi.

Lähtökohtana tälle kirjoitukselle on itseä kohti - ja varsinkin omaa ruokasuhdetta kohti - käännetty kriittinen katse.

Tavoitteenani on jouluun mennessä kadottaa liikkumattoman toimistotyön salakavalasti mukanaan tuomat kymmenen liikakiloa. Kevääseen mennessä tavoite on tämän lisäksi saada lihaskuntoni sille tasolle, ettei selkä hajoa välittömästi toimistohommien alkaessa seuraavana syksynä.

Mistä kaikki sitten on lähtöisin?

Olen joutunut pienestä lapsesta asti seuraamaan hyvin läheltä epätoivoista painon kanssa taistelua, joka ei ole johtanut minnekään. Yritystä ei ole ollut, eikä oikeasti halua muuttaa huonoja tapoja tai ylipäätään tunnustaa itselleen, missä mennään metsään.

Samalla olen itse omaksunut lohtusyömisen osaksi normaalia arkea ja valitettavasti huomannut hoitavani myös oman tyttäreni "pipejä" suklaalla.

Olen tässä itsetutkiskelun ohella miettinyt paljon nykyihmisten suhdetta ruokaan. Näkökulmia pohdintaani on monia. Ensinnäkin olen järkyttynyt siitä, miten pieni painoarvo Suomessa laitetaan adhd-lasten hoidossa ruokavaliomuutokselle. Yhdysvalloista ja Briteistä on pitkään tuotettu yliopistotutkimuksia siitä, miten erilaisista tarkkaavaisuuden häiriöistä kärsivien lasten oireita on pystytty helpottamaan merkittävästi tiettyjen ruoka-aineiden poistamisella. Poistettavien listalla ovat nopeat hiilihydraatit, viljatuotteet ja maito. 

Suomessa tämän ruokavaliokokeilun käytännön testaaminen on tehty mahdottomaksi, sillä kouluruokailuun vaikuttamisen mahdollisuudet ovat olemattomat. Jotta saisin lapselleni koulussa gluteenittoman ja maidottoman dieetin, minulla tulisi olla lääkärintodistus erikoisruokavalion tarpeellisuudesta. Kokeileva add:n hoito ei ole tähän mennessä riittänyt yhdellekään lääkärille perusteeksi kirjoittaa lausunto.

Olen pakottanut itseni tyytymään siihen faktaan, että asiat voisivat olla pahemminkin. Voisimme olla yksi niistä valmisruokaa, puolieineitä ja herburgeria suosivista perheistä. En edes halua ajatella, millaista on adhd-perheen arki näissä perheissä.

Toinen näkökulma on huonosti voivat vatsat. Niitä on nykyään jokaisella. Ruoka-aineet, jotka eivät ole esi-isiämme allergisoineet, aiheuttavat jos jonkinlaista kramppia nykyihmiselle. Miksiköhän.

Alunperin urbaanitarinana liikkeelle lähtenyt hypoteesilla lienee todellisuudessa olevan paljon enemmän perusteita kuin haluamme myöntää: nykyihminen ei ehkä hautaamisensa jälkeen maadu, koska elimistömme on täynnä lisäaineita ja myrkkyjä. Silikonirinnoista ja muista mössöistä nyt puhumattakaan.

Kolmanneksi sopii pohtia ruokaan ja laihdutusbisnekseen liittyviä järkyttäviä rahasummia. Olen sitä mieltä, että prosessoitu ruoka aiheuttaa lihavuutta. Kuitenkin laihduttajia ohjeistetaan syömään lähestulkoon pelkästään synteettistä ruokaa: kalorittomia marjakeittoja (mitä mitä mitä), proteiinipatukoita, "mehuja" ilman mehua ja niin edelleen. Olisikohan tässä asiassa yhden ja saman isännän lehmät ojassa?

Lopuksi linkki järkyttävään tv-ohjelmaan, joka toimi kimmokkeena tälle paatokselle. Tiedän, tässä ohjelmassa mässäillään ällöttävyydellä ja tarkoituksella haetaan ääripäistä shokkiarvoltaan korkeita ilmiöitä, mutta silti. Jumbolanssit eivät ole mielikuvituksen tuotetta, vaan kohta kammottavaa arkipäivää länsimaisessa ajattelemattomuuden ja helppouden kulttuurissa.

Dieetit vaihtoon: näin Yhdysvalloissa! 

Päivänä menneenä törmäsin kommenttiin, jossa puolituttu henkilö valitteli ylipainoisen ihmisen vakuutuksensaannin hankaluutta Suomessa. Ko. henkilö ilmeisesti kaipasi sympatiaa asialleen, mutta itse olen toista mieltä. Avatkaapa tuo linkki ja katsokaa ensimmäinen 15 minuuttia. Nämä yhteiskunnan varoja törkeästi tuhlaavat ihmiset ovat aivan itse syypäitä tilaansa. Sen sijaan, että vingutaan vakuutusedustajalle painorasismista, pitäisi katsoa pitkään peiliin ja lähteä vaikka lenkille.

Tervetuloa syksy meille

Minusta ei oikein saa kevät- tai kesäihmistä tekemälläkään. Olen siitä kirjoittanut aiemminkin: keväällä kärsin tauotta valopäänsärystä ja kesällä muutun flegmaattiseksi ameebaksi elohopean kivutessa lähellekään kahtakymmentä. 


En malta odottaa sekavan kesän järjestäytymistä syksyn rutiineihin - kouluaamuihin ja harrastuksiin.

Hämärässä saunassa istuksiminen ja pimeällä pihanperällä tähdenlentojen tiirailu voittaa minkä tahansa kaukoitään suunnatun meditaatiomatkan.

Kuurupiilosilla :) - what do we have here?

Syksyn parhaimpaan antiin kuuluu tietysti metsässä rymyäminen. Voin helposti vetäistä aamusella, muun perheen vielä nukkuessa, kumisaappaat jalkaan ja hiippailla lähimetsään tarkastamaan sienisadon.











Tänä syksynä sienimetsäläisillä on ollut harmillisen tukalat oltavat lämpötilan kolkutellessa hellelukemia. Olemme kuitenkin onnistuneet varastamaan intiaanikesältä muutaman viileämmän aamutuokion. 

Jaksan intoilla villasukkien ensiinkaivamisesta ja uusista lapasista jo syyskuun ensimmäisillä viikoilla. Mielestäni talvi tulee aina liian myöhään ja koskaan ei voi olla iltaisin liian pimeää.
















Syksyllä herään eloon ja suorastaan loikkaan riemusta kun huomaan ensimmäisen yöpakkasen jäädyttäneen ruohikon ilahduttavan rapeaksi. Odotan elokuun pitkien viikkojen kääntymistä pimeiksi illoiksi, kesän luovuttamista ja ensimmäisiä keltaisia lehtiä.
 

Ruusupapu sinnittelee valoa kohti - Rose Bean hanging on, sticking to light

 ...sitäpaitsi syksy on erinomaisen hyvä tekosyy pesiä sohvan nurkkaan hyvän kirjan ja punaviinilasillisen kera.

--------------------------------------------------------------------
I simply love autumn, all the fuss about summer is finally gone and days fill in with safe routines. Nights get darker and my days of light-headache are gone. I feel live when it gets frosty in the mornings and it is quite natural for me to put on my rubber boots and go for a forest hike whilethe rest of my family is still fast asleep.

While red and yellow leaves are falling and flying around outside, it is cosy and warm inside and for me that is enough reason to hide in the sofa corner with a good book and a warm blanket.

Irtiottoja valmisruuasta

Kuten viimeksi lupasin, en aio enää valmiita välipalakeksejä kotiin kantaa. 

...ainakaan toistaiseksi. Nimittäin tähän versioon kuuluvat suklaarouheet ja pähkinämurut maksoivat enemmän kuin kaksi pakettia valmista tavaraa. Mikähän järki siinäkin on?

Totta, puhtaat ja tuoreet raaka-aineet maksavat jostain syystä huomattavasti paljon enemmän kuin eineshyllyn pöperöt. Euron maksalaatikollakin voi todistetusti elää, mutta omasta mielestäni jotain on pahasti vinksallaan tässä maailmassa, kun ihmiset on kapitalistisen ansaintalogiikan varjolla pakotettu täysin eroon luonnosta ja luonnonmukaisesta ruuasta lisäainehelvettiin.

Oma henkilökohtainen vakaumukseni on, että tämän päivän kansantaudit, masennukset, tarkkaavaisuuden häiriöt sekä moninaiset tuki-ja liikuntaelinsairaudet - puhumattakaan kakkostyypin diabeteksestä - olisi pitkälti hoidettavissa ruokavalion muutoksella.  Monellapa ei tähän ole tahtoa tai rahaa kukkarossaan. Ja faktahan on, että pitkälle prosessoitu hiilihydraatti energian ensisijaisena lähteenä aiheuttaa pahempaa riippuvuutta kuin alkoholi tai tupakka. 

Yhtä kaikki, meillä otettiin jälleen (kallis) askel kohti lisäaineettomaampaa elämää. 

 

Sekaan solahti 4dl vehnäjauhoja, 3dl kaurahiutaleita, 1 tl leivinjauhetta, 1 kananmuna, loraus auringonkukkaöljyä, 1,5dl hedelmäsokeria, 1 rkl hunajaa, suklaa- ja pähkinärouhetta. 

---------------------------------------------------------------------

As promised, I will not carry anymore junk-biscuits home from the store, instead I shall bake them myself.

Here is the result, enjoy :) 

Omavara paras vara

Vuorotteluvapaata suunnitellessanihan asetin itselleni muutamia tavoitteita. Eräs näistä oli mahdollisimman pitkälle viety omavaraisuus.

Tarkastellaan nyt hetki miten siinä on tähän mennessä onnistuttu.

Tajusin aika nopeasti, että porkkanoilla ei eletä. Ja jotta liha pakastimesta muuttuu oikeasti päivittäiseksi ravinnoksi, eikä jää ainoastaan idealistiseksi ajatukseksi pakastimen pohjalle, tarvitaan muutakin kuin hyvää tahtoa. Siispä otin avuksi ruokalistojen suunnittelun ja käytännöksi kaksi kauppapäivää per viikko.

Kauppalaskun varsinainen saldo nähtiin ensimmäisen kerran kuunvaihteessa, kun kokeilua oli takana kokonainen kalenterikuukausi. Totesimme, että ruokalaskumme on puolittunut ja vielä on tinkivaraa. Sovimme, että älyttömyyksiin ei mennä missään vaiheessa, mutta mukavuusalueelta pitää tulla pois edes hetkittäin. Tähän asti oikeastaan ei ole niin tarvinut tehdä, mutta muutamia muutoksia tälle kuulle tulee: ravintolapäiviä oli elokuussa kuusi, mielestäni ainakin kolme liikaa. Asetin myös tavoitteeksi, että ruokalasku on viikossa alle sata euroa. Mukaanlukien mahdolliset alkoholi virvoitusjuomat.

Mitä sieltä kaupasta meille kannetaan (nyt alan olla epävarma, kiinnostaako tämä ketään...)? Maitoa toistaiseksi. Tämä siksi, että en  ole ehtinyt saanut aikaiseksi sopia naapurin kanssa maidonhakukäytännöistä. Kissanruokaa, jugurttia, hedelmiä, jauhoja, mausteita, muroja (auts), juustoa, kahvia ja pesuainetta. Tämän lisäksi häpeillen tunnustan, että lapset ovat koukuttuneet valmiisiin välipalakekseihin. Tämä on myös parannuslistalla tässä kuussa: hedelmien rahtaaminen kaupasta, sekä murojen ja välipalakeksien kotiinkantaminen on typerää ja kallista. Näemme miten käy.

Lapset eivät ole vielä oikeastaan edes tajunneet, että jotain on muuttunut. Tämä varmasti johtuu siitä, että meillä on aina syöty yksinkertaisen hyvin. 

Tässä muutama maistiainen siitä, miten meillä syödään kun idea kohtaa toteutusvimman:

Hirvenlihapullia, kaupasta hankittu ainesosa korppujauho, mausteet ja kerma
Timjamilla maustettuja uunilohkoperunoita, kaupasta hankittu ainesosa oliiviöljy ja karkea merisuola
Suppilovahverokastike, kaupasta hankittu ainesosa kerma.

Hyötykäyttöön pääsi viime talvena vakuumipakattu ja valmiiksi jauhettu hirvenliha, perunannoston yhteydessä "jätteeksi" jääneet peukalonpäänkokoiset pikkuperunat ja syksyn auringossa sinnittelevä timjami, eilisen sieniretken laihat tulokset ja loistavan sipulisadon edustajat.

Ihanaa viikonloppua, syökää hyvin. Pus.