Olen nyt ollut kotona hiukan yli kaksi kuukautta ja vielä en ikävöi töihin lainkaan.
Tiistaina kanarouvat päättivät maallisen taivalluksensa ja kuoputtelevat nyt vehreämmillä kasvimailla. Uskon, että saivat meillä hyvän jatkoajan elämälleen ja sen jäljestä kivuttoman lopun.
Pikkufarmarihan oli jo useamman viikon ehtinyt kysellä koska kanat teurastetaan. Oli kovin kiinnostunut päättömän kanan juoksemishuhun todenperäisyydestä. Teurastimme "aikuisten kesken" seitsemästä kanasta viisi, jonka jälkeen kävin kysäisemässä pikkuemännältä, että haluaako tulla ihmettelemään jäljellä olevaa kahta. Halusihan tuo.
Itse toimenpide ei pikkumimmiä kauhistuttanut - aivan varmasti löytyy niitäkin henkilöitä, jotka tällä sekunnilla kirjautuvat sosiaaliviraston nimettömien vihjeiden lastensuojeluilmoitusosaston kuumalle linjalle ja katsovat minut ja mieheni sopimattomiksi kasvattajiksi. Meillä on kuitenkin lapsilla ollut aina selvät sävelet sen suhteen mistä ruoka tulee. Tähän perheeseen se ei tule Prisman kylmätiskiltä, vaan luonnosta: lahtivajalta tai tässä tapauksessa kotipihalle pystytetyltä teuraspölkyltä.
Viimeistä kanaa kuitenkin silitteli pitkään ja munista kiittäessä tuli se itkukin. Kanaton elämä ei tuntunutkaan yhtäkkiä hyvältä ajatukselta. Kanoja surimme illan ajan ja seuraavana päivänä jo suunnittelimme tulevaa kevättä ja uusia kanoja.
 |
| Tiput rivissä |
...tosin tuo syömispuoli vaatinee hieman hiomista, sillä ensimmäisen luomu-uunikanan tuoksu oli ainoa kehuttava asia lopputuloksesta.
Netti pursuilee ohjeita broilerin valmistukseen, mutta luomukanoista on juttua vain vähän. Olisi pitänyt uskoa niitä vähiä juttuja. Nimittäin vapaana kasvaneilla luomukanoilla on lihaksia, ei vain vähäsyistä ja rasvaista lihaa, johon me broileria napaamme kiskoneet ihmisyksilöt olemme tottuneet. Kokeilleena voin suositella nettikokkien ohjetta keittää kana ja tehdä siitä kastiketta tai piirasta.
Kun tosiaan tuo luomukana oli suorastaan pahaa (ainakin uunissa valmistettuna), käännyin väliaikaisesti teollisesti tuotetun broilerin kannattajaksi, kunnes aivoihini syttyi syvällisempi ajatus siitä, että miksi kanaa pitää syödä, jos se ei ole hyvää.
Kana on luonnostaan kannibaali, kaikkiruokainen jätemylly ja en oikeastaan edes halua tietää, mitä teollisille broilereille kasvattamoissa syötetään. Jotenkin uskoisin, että tarjolla ei ole kauraa ja kaalinpäitä.
Jätän jokaisen oman pohdinnan varaan kanan syömisen jatkamisen, mutta uskoisin omalta kohdaltani broilerbileiden olevan toistaiseksi ohi.
En ole asiaa sen kummemmin pohtinut ennen tätä tajuntaa lajentavaa huomiotani siitä, että luonnossa kasvanut kana on pahaa. Ajattelin sitten hieman tonkia sitä, miksi teollisesti kasvatettu broileri taas on hyvää. Olin aivan varma, että taustalta löytyy vaikka minkälaisia peikkoja - geenimuunneltua ravintoa ja kaksipäisiä kanaemoja.
Väärin.
Animalia ja muut aatteellisesti kaikkeamuutakuinneutraalit tahot antavat mielellään melkolailla paskamaisen kuvan broilerintuotannosta. Broileryhdistys taas tietysti maalailee auringonvärisiä kuvia hymyilevistä kasvattajista pikku tipusia silittelemässä.
Aika siis kaivaa mahdollisimman neutraali ja kylmiä säädöksiä sisältävä opus esiin. Apuun marssi Evira ja vastuullinen broilerintuotanto.
Suomessa broilerit tuotetaan sopimustiloilla, jotka siis ovat sitoutuneet noudattamaan kansallisia säädöksiä koskien broilertuotantoa. (Jos päätit jatkaa kanan syöntiä, katso edes jatkossa, että se on kotimaista.) Epäilysteni sijaan broilereille syötetään geenimuuntelematonta rehua ja puhdasta viljaa. Rehu koostuu soijasta ja rypsistä. Broilerit kasvavat vapaasti sisätiloissa. Kuullostaa kivalta. Mikä sitten niistä tekee mehukkaampia kuin vapaat toverinsa? Ilmeisesti ikä. Broilerin elinkaari on lyhyt: untuvikkoa haudotaan 15 vrk ja kasvatusvaihe kestää vain 39 vrk. Tässä ajassa tipu lihoo, muttei kehitä sen kummempia lihaksia. Se ei myöskään joudu loikkimaan orrelle nukkumaan.
Oli miten oli, en pidä ajatuksesta, että eläin syntyy vain elääkseen keskimääräisen peruskoulun kesäloman mittaisen ajan - ainoana tarkoituksenaan lihoa ja päätyä lautaselle.
Tämän verran viherpiipertäjää minussa on jäljellä.
---------------------------------------------------------------------
Wintertime and chickens go bye-bye. The little farmer wanted nothing else but to see how chicken runs without a head. Unfortunately that she did not see, due to so uncool mom.
SHe didn´t suffer from the actual process of decapitating the birds, but found it eventually quite miserable to start living chickenless life. So yes, there were tears after saying goodbye and thanks for the eggs to the last chicken.
Since we work towards high rate of self-sufficiency, I decided to give it a go and tried to cook few chickens. Did not turn out very well (heck, it was terrible) and this sent me thinking why we eat chickens at all, since the natural ones taste like ... crap. Most likely will stick even more tightly to my vegetarian diet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti