Eilen kävin iltalenkillä Rottweiler-uroksemme kanssa. Lenkki antoi aihetta taas pohdintaan koiranomistamisesta ja erityisesti siitä, miksi Rotikoita suomitaan ylitse muiden.
Kiersimme siis koiran kanssa tuttua lenkkiä, jolle pituutta tulee noin 6 kilometriä. Olimme juuri kääntymässä viimeiselle hiekkatieosuudelle, josta matkaa kotiin on hieman yli kaksi kilometriä, kun meidän eteemme toiselta hiekkatieltä kääntyy kaksi nuorta, tyttö ja poika, sekä musta, pienempi koira. Mietin, että mitähän tästä oikein tulee, etäisyyttä meillä on n. 200m. Samalla totesin, että edellä menevä koira tai omistajansa eivät ole meistä mitenkään kiinnostuneiden oloisia, samaten oma koirani jatkoi tasaista jolkutteluaan vierelläni. Minua ei kiinnostanut yhtään lähteä kääntymään takaisin ja tarpomaan noin neljän kilometrin matkaa, joten päätin jatkaa suunniteltua reittiä eteenpäin.
Kun olin kävellyt hetken hiekkatietä huomasin, että edellämenijöiden tahti on meitä melkoisesti hitaampi. Samoin aloin ihmetellä koiraa taluttaneen nuoren miehen kuntoa. Ihmettelyni loppui lyhyeen, kun ko. henkilö päätti pysähtyä pissimään tien laitaan. Humalassa.
Samalla hetkellä nuorenparin koira huomasi meidät ja alkoi veuhtoa hihnassa. Pariskunta vilkaisi taakseen ja jatkoi matkaansa eteenpäin. Tein itse sisäisen tilannearvion, lähteäkö tulosuuntaan vai jatkaa. Koira vierelläni ei edelleenkään osoittanut lievää mielenkiintoa ärhäkämpiä merkkejä joten arvelin, että mitään haastamistilannetta tässä tuskin syntyy sikäli kun toinen osapuoli saa pidettyä koiransa kurissa.
Pienen tovin päästä etäisyytemme oli pienentynyt muutamaan kymmeneen metriin, pidin oman Rotikkani ns. käskyn alla vierellä ja koitin epätoivoisesti leikkiä rentoa, ettei oma kireyteni tartu koiraan. Vieras koira alkoi hillittömän hihnassa rimpuilun ja koiraa taluttanut mies pyöri kuin väkkärä hihnan toisessa päässä. Edessä oli tienristeys ja toivoin, että pariskunnalla olisi järkeä vetäytyä koiran kanssa sivuun, että me pääsemme ohi. Samalla rimpuilu vain yltyi. Huikkasin koiraa taluttaneelle miehelle, että "nyt olisi syytä pitää koira kurissa, en mene omastani takuuseen jos teidän koira pääsee irti".
Sain vastaukseksi epämääräistä mokellusta. Parin nainen totesi miehelleen, että käännytään me tuonne sivutielle, nuo menee varmaan tästä eteenpäin. Kiitos.
Näin he tekivätkin ja me lähdimme reipasta hölkkää kotia kohti. Minun koirani ei missään vaiheessa kuumennut astettakaan ja kehuinkin poikaa hyvästä suorituksesta. Jatkoimme siis letkeästi matkaamme kotia kohti kunnes tajusin, että vierasta koiraa ulkoiluttaneen pariskunnan mies seuraa meitä, ilman koiraa. Siis mitä ihmettä.
Miekkonen tosiaan seurasi meitä yli kilometrin verran ennenkuin käännyimme kotitielle, jolloin tämä miekkonenkin pyörähti kotiaan kohti.
Jäi mietityttämään, että loukkaantuiko hän minun "huutelustani".
Mietin sitäkin, että millaisia tekstiviestipalstan avauksia ko. tilanteesta saataisiin paikallislehteen. "Rottweilerin omistaja uhkaili nuoria koiran irtipäästämisellä". Tai jos vieras koira olisi oikeasti karannut pariskunnan hallinnasta: "Koiranulkoiluttajan aurinkoisen iltalenkin karmea päätös: Rottweiler raateli".
Miksi ihmeessä Rotikoihin suhtaudutaan aina ennakkoluuloisesti? Miksi vika on aina Rotikassa?
Meidän koira on koulutettu. Kaikki tuntemani Rottweilerin omistajat ovat kouluttaneet koiransa. Olen käynyt pentukurssin. Käsittääkseni kaikille Rottweilerin (ainakin rekisteröidyn pennun ottajille) on pentukurssi tänäpäivänä pakollinen. Olisin valmis viemään ajatusta vielä pitemmälle: jokaisen pennun ottaneen tulisi käydä läpi vuoden koeaika, jolloin koiraa on koulutettava paikallisen koirakerhon valvonnassa. Tämän jälkeen omistusoikeus siirtyisin uudelle harrastajalle.
Miksi sitten huutelin omaa koiraansa lenkkeilyttäneelle nuorelle herralle? Kuten todettu, koirani on koulutettu. Se oli tilanteessa käskyn alla, eikä osoittanut merkkejä minkäänlaisesta aggressiosta. Kuitenkin. Rottweilerilla on voimakas suojeluvietti. Jos vieras koira olisi lähtenyt haastamaan, en rehellisyyden nimessä voi sanoa olisinko saanut pidettyä koirani kurissa. Siis siinä tapauksessa, että vieras koira olisi päässyt irti.
Onko Rottweilerin omistajilla siis vastuu myös muista koirista? Käsittääkseni koira tulee hallita omistajan toimesta aina ja rodusta riippumatta. En näe mitään eroa siinä, että kaksi Kultaista noutajaa haastavat toisensa verrattuna siihen, että vastassa on Rottweiler. Molempien koirien tulee pysyä hallinnassa. Myös omistajan vastuulla - rodusta riippumatta- on se, että jos toisen koiran omistaja ilmaisee, että tutustumaan ei sovi tulla, tutustumaan ei sitten myöskään tulla. Eikä siitä saa loukkaantua. Olisi hienoa kuulla joskus näiden median repimien otsikkojen takaa tarinan toinen puoli. Se Rottweilerin omistajan tarina. Mieluusti tietysti kuunnellaan pikkukoirien omistajien kitinää, kun se sessesöpöfifikarvapallo tunki sinne Rotikan jalkoihin, kun sen omistajan mielestä "meidän puppelikuukkeli on niin sosiaalinen eikä mun oo ennen tarvinnut jännittää miten vieras koira suhtautuu siihen, että se roikkuu sen toisen koiran palleissa, se on sen tapa osoittaa hellyyttä"...
Loppu"kevennyksenä" voidaan huomauttaa, että meidän melkein 60 kiloinen Rotikkauros alistuu täysin kilon painoisen kääpiömäyräkoiranartun edessä, koska toinen on vanhempi nainen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti