Lomanaloitushommia

Vihdoin se kauan odotettu kesäloma sitten alkoi. Suvivirret veisattiin ja ihmeteltiin todistusta.
Omenapuukin innostui laittamaan parastaan ja pukeutui valkoiseen kesän kunniaksi.

 Pampulan päivähoitokin on tältä osin ohi, muutama kyynel tirautettiin viimeisenä hoitopäivänä ja vanhemmat kärsivät armottomasta ikäkriisistä. Nyt se on virallista, lapset ovat isoja. Syksyllä aloitetaan koulu, onneksi siten, että äiti on kotona aamulla lähettämässä ja iltapäivällä vastaanottamassa. Kiitos siitä.

Päiväkodissa istutettu ruusupapu kasvaa muistona hyvistä kavereista ja leppoisista päivistä, helteen innoittamana se pukkasi jopa pari nuppua esiin:

Kanat jatkavat lepposaa kuoputteluaan helteistä huolimatta, muutama yhteenotto perheen ovimiehen kanssa on nähty, mutta potpotit ovat välttyneet ruumiinvammoilla arpien ollessa lähinnä henkisiä. Kyllähän ne sulat kasvaa takaisin...

Munien määrässä olisi toivomisen varaa, tokihan tiedettiin, että nämä eläkeläisfrouvat eivät työntekoon enää suhtaudu kuin nuoremmat kollegansa, silti kaksi munaa päivässä nostaa kilohinnan aloituskulut huomioonottaen, noh, kohtuulliseksi. Iloa nämä tuottavat silti, joten päätös kesäkanoista ei ainakaan vielä kaduta.

Pataan päätyvät syksyn ja pakkasten tullen, kysyin pampulalta syökö sitten kanoja. Katsoi minua hieman halveksien ja sanoi tottakai. Mietti sitten vielä ääneen, että "JEE, näen miten kana juoksee ilman päätä kun iskä tappaa ne". Jatkoi pohdiskeluaan synkempään sävyyn, notta "oon kyllä kuullut, ettei niin tapahdu joka kerta". Saa nähdä tapahtuuko kertaakaan, ja vaikka tapahtuisi, voi olla, ettei pampula sitä ole todistamassa.

Talviturkit käytiin myös heittämässä  ja hauskaa oli.

Oikein lämpöisiä kesäpäiviä itse kullekin säädylle, seuraavaksi tullee juttua savustuspöntöstä, joka pölähti yhden kuuman lauantaipäivän päätteeksi pihan perukoille.