Sauna Open Air 2013: heviä viikonloppua

Viime viikonloppuna nautittiin harvinaisesta tapahtumasta kun perheen molemmat alaikäiset saatiin hoitajien hellään huomaan ja vanhemmat pääsivät keskenään ystävien kera musiikillisten rientojen pariin.

Suuntana oli Tampere ja Sauna Open Air 2013 festivaali, jonne liput hankittiin jo joulukuussa, likipitäen samana päivänä kun ne myyntiin tulivat.

Joskus maaltakin pitää päästä pois ja kukkahattu heittää nurkkaan. Vaikka tässä yritetään niin aikuista olla, niin on nyrkin heristely tyhjälle taivaalle ja äänensä käheäksi huutaminen tavattoman virkistävää.

Oikeastaan koko päälavan kattaus oli ainakin allekirjoittaneen mieleen, ainoana ei niin kiinnostavana bändinä esiintyi Hardcore Superstar, joka ilmeisesti olikin hiukan, noh, nuorempaan makuun suunnattu. Inferno-lavan mörköparaati kierrettiin suosiolla kaukaa :)

Lauantain aloitti hienosti Stratovarius, jota valitettavasti emme päässeet ihan lähietäisyydeltä ihmettelemään. Väkeä ei kuitenkaan ollut vielä tässä vaiheessa kovin paljoa paikalla, mutta pieni myöhästyminen aiheutti takarivin paikat. (Klik klik isompiin kuviin)

 Stratovarius olisi muutenkin ansainnut huomattavasti suuremman yleisön, tähän lienee selitys osaksi siinä, että festarialueelle pääsi päiväkohtaisesti vain kerran sisään ja ulos josta johtuen ulkopaikkakuntalaisille klo 14 aloitusajankohta oli auttamattomasti liian aikainen, hotelliin päästessä kamoja viemään vasta klo 16. Järjestäjille tästä risut ja vink vink ensivuodeksi.

 COB:n nostattamaan nyrkkimereen ei sitten nämä mammat enään ängenneetkään, vaan pokkarikameran kapasiteettia testattiin katsomosta varjon alta. Kaikki vähänkin ammattilaiskameroilta haiskahtavat härvelit uhattiin takavarikoida portilla. No onneksi ei sentään puhelimen kameraan ollut vain turvautuminen...

Takavuosien kestosuosikki Opeth veti aika laimean keikan ja siitä jäikin puolet näkemättä. Taisi kulua siiderin mehukatin parissa leijonan osa ko. keikasta. Nightwishin uutta laulajatarneitosta sitten tarkkailtiinkin hiukan lähempää:

 Pakko sanoa, että uusi laulaja Floor Jansen on nappivalinta! Edellisestä Anette-ihmeestä en välittänyt yhtään, mutta tämän naisen ääniala on WOW ja soi todella puhtaasti! Tekniikka on kohdillaan ja kyllä, uskallan väittää, että jos Floor pysyy remmissä, takoo Nightwish alkuvuosien tyyliin ja lunastaa Aneten karkoittamat fanit takaisin jouluun mennessä. Tältä neidolta ei kuulla yhtään ainoaa ylävireistä falsettirääkäisyä kuten alkuperäiseltä solistilta, joka nykyään veivaa joululauluja jossain päin Etelä-Amerikkaa, tiemmä.

Festareiden yleistunnelma oli tutun letkeä, metalliväki ansaitsee taas käytöksestä kympin. 
Ensimmäisenä päivänä paikalla oli sekalainen seurakunta kaikenlaista raskaamman musiikin ystävää, kummitusosastosta meihin hiukan "tavallisempiin" janttereihin.
Mukana olllut ystäväkin ihmetteli useaan otteeseen leppoisaa tunnelmaa. Mikäs siinä päivää paistatellessa kun tappelut ja muut kärhämät loistivat poissaolollaan. Kaveri vetäisi syvään henkeä vieressä, kun anniskelualueella en katsonut eteeni ja mäiskäisin täysillä kokovartalokontaktiin kanssafestaroitsijan päälle. Tilanne laukesi kun molemmat (minä ja hyökkäyksen uhri) poistuivat paikalta anteeksipyydellen. Ei poikkipuolista sanaa vaihdettu.

Sunnuntaina homman nimi olikin toinen, kun Tanskanmaalainen rytmiorkesteri keräsi paikalle humppasuomalaiset kukkamekkoinenne, oli kyllä mummot ja mammat ja kummitädit paikalla. Tunnelma oli selkeästi kireämpi ja aivan totta; eturivin paikkoja pidätellessämme takanani ollut lähiökapakkaraisiolaisjuntti kehotti vaimoaan "polttamaan sen hiukset", kun en päästänyt ylihumalaista, vaaleanpunaiseen pitsipaitaan pukeutunutta täti-ihmistä rynnimään eteeni. Olisi tämä naikkonen kauniisti kysynyt, että pääsisinkö ohitsesi, olisin luultavasti tehnyt tilaa. Nyrkki ja kyynärpää ei ole se oikea aseistus. 

Tilanteen jälkeen nainen jäi hinkkaamaan selkääni. Kyllä suomalainen on hieno eläin.

Tosiaan siitä sunnuntaista. Sama syy: kerran sisään alueelle, jäädytti aikaisen iltapäivän suunnitelmat. Edellisen päivän väsymys ja aamun venähtänyt skumppabrunssi (mitä, kolme tuntia Hullun Poron terassilla, jokirapuja, mätiä ja mansikoita) saattavat olla osasyy siihen, että Stam1na jäi näkemättä. Saavuimme paikalle Hardcore Superstarin vetoa ihmettelemään, joskaan siinä ei kovasti ihmeteltävää ollut.

Viimeisen päälle kova yllätys oli ruotsalainen Sabaton, jonka keikka oli kovaääninen, hauska ja todella tiukalla fiiliksellä vedetty! 

Tätäkin valitettavasti katseltiin kauempaa, mutta silti. Kokeilin muuten yhtyeen tuotantoa tässä männäpäivänä autostereoista. Ei iskenyt kyllä yhtään, eli tämä on nähtävä livenä ja ehkä pienessä sievässä. Silloin se laukkakomppi ei tunnu millään lailla tilanteeseen kuulumattomalta tahi kornilta...

Sunnuntai-illan ja koko lomanalun kruunasi tietysti jo aiemmin puhuttanut Volbeat. Miten se vaan voi olla niin kova. Paikkoja varailtiin eturivistä jo tuntia ennen keikkaa (luojan kiitos, Crash Diet soitti mörköpiirissä juuri Sabatonin ja Volbeatin välissä, joten meille aukeni polku aivan lavan eteen).

 Pahoittelen kuvaan hypänneen tuntemattoman teinin yksityisyyden riistoa.

 Mammat pelipaikolla ja puoli tuntia keikan alkuun. Keli oli kylmääkin kylmempi.

Näitä tuli sitten otettua yksi jos toinenekin <3, kitaristinsa yltyi suorastaan poseeraamaan.
Tällä mennään pitkälle kesään, oikein lämpöisiä tunnelmia itse kullekin seuraavien otosten myötä (jos kopioita joku kaipailee, niin viestiä tännepäin):