Mediapainostuksesta johtuen kävin tänään rekisteröitymässä kanakeisariksi.
Ihan alkuun pitää antaa Eviralle noottia: kun lähdimme kananpitoa suunnittelemaan, käytin valehtelematta vuorokauden googlen parissa etsien kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta tietoa kesäkanoista. Ainoa viralliselta haiskahtava ohjeistus oli, että jos kesäkanoja pitää kaava-alueella, pitää silloin johonkin viranomaiseen jossain ottaa yhteyttä.
En muista mihin, koska emme asu kaava-alueella, enkä siis lukenut ko. tiedotetta sen tarkemmin.
No onneksi on vapaa media ja jostain syystä tänä kesänä (kesänä, jeah...) kesäkanat ovat olleet tapetilla rekisteröitymishommien muodossa. Näin ollen ohjauduin Aamulehden artikkelin innoittamana vihdoin ja viimein Eviran sivuille ja sieltähän selvisi, että kyllä ihan kaikkien kesäkanan pitäjien (vaikka sen yhdenkin) tulee rekisteröityä kananpitäjiksi, ja vielä pitopaikkakin pitää rekisteröidä.
Eipä siinä sitten mitään, tulostelemaan hakemuspohjia. Ilme alkoi naamalla vaihtua siinä vaiheessa kun tulostin oli suoltanut sisuksistaan kahdeksan A4:sta ja lisää oli tulossa. Voi hyvä luoja.
Onneksi näistä lappusista valtaosa oli ohjeita muutaman kaavakkeen täyttämiseen, mutta silti lomakkeiden täytössä vierähti tunti ja pari lasia punaviiniä.
En edes uskalla ajatella sitä paperisotaa, joka keskimääräisellä oikealla maatilalla on edessään joka vuosi... tsemppiä heille.
Piti tietää kiinteistötunnusta, laskea maksimikanamäärää jakaen häkkipinta-ala jollain kertoimella kääntäen, etsiä koordinaatteja ja määritellä tuotantomuoto. Huh.
Parhaani tein ja niine hyvineni painelin paikalliseen maaseutuvirastoon. Viraston täti oli oikein ystävällinen ja selitti kaiken juurta jaksaen ja totesi myös, että pääosin olin hommat hoitanut mallikkaasti lomakkeiden kanssa. Nyt sitten viikon sisällä sähköpostiini ropsahtaa rekisteriseloste.
Tavallaan tämä on ihan mainiota. Meidän perhe on virallinen kanankasvattajaporukka. Meillä on asiakastunnus ja meidän tila on rekisterissä. Vau.
Kanat eivät moisesta innostuneet, vaikka kävin heille ilouutisen kertomassa samalla kun kurkkailin pesiin, olisiko päivittäistä muna-annosta saatavilla.
Ja olihan siellä. Ruskeita, tuoreita ja mukavan lämpöisiä :)
...ja jos joku nyt vielä painii tämän rekisteriasian kanssa, ja sattuu blogia lukemaan, niin kaikki tarvittava löytyypi verkko-osoitteesta http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainsuojelu+ja+elainten+pito/merkitseminen+ja+rekisterointi/
Kannattaa varata pikku purtavaa, hiukan juomaa ja rauhaa ja hiljaisuutta paneutua ohjeisiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti